Image Slider

sukat, jotka tein ohjeen mukaan

28.4.2016

Kerroin vähän aikaa sitten, kuinka löysin Knittyn. Uuden ohjepankin löytäminen tarkoitti tietenkin sitä, että jotain oli puikoille saatava, ja vieläpä äkkiä.

Mietin jo vakasti Falling leaves -nimistä mallia, olin jopa valmis opettelemaan magic loop -tekniikan, kunnes silmiini sattui Monkey. Ja siis ihan oikeasti melkein sattui, koska epäviehättävien kuvien takia skippasin ohjeen ensin äkkiä. Nimi kuitenkin kuulosti jotenkin tutulta, ja pian tajusinkin, että kysehän on niistä ihanista sukista, joita olen ihastellut Kutomuksen blogissa ja tsekkaillut myös Ravelryssa.

Olen aikaisemmin kirjoittanut villasukkien kuvaamisen vaikeudesta (ja aion palata tähän asiaan vielä), mutta tässä se taas huomataan. Käytännössä kuvat vaikuttavat paitsi siihen, että ohjeet skippaa helpommin, jos kuvat eivät miellytä silmää tai ovat epäselviä, myös Pinterest-pinnauksiin. Tykkään pitää Pinterest-boardini nättinä, ja rumien kuvien takia osa ihanistakin malleista jää pinnaamatta.


Mitä sitten tulee itse malliin, niin Monkey on kyllä kaiken suosion ja hehkutuksen arvoinen. Kiva neuloa, kaunis ja hyväntuntuinen.

Tein kerrankin ihan mallin mukaisesti. Olen aiemmin kirjoittanut siitä tavallisesta tavastani tehdä sukat, mutta nyt tein yksinkertaisen kantapään ja talttakärjen (kuvailut omiani, eivät virallisia nimiä, heh).

Taisin löytää myös uuden suosikkitapani villasukkien silmukoiden luomiseen. Video löytyy täältä, suosittelen!

Kuten kuvista huomaa, niin toinen sukka on vielä vähän kesken. Pitää saada se äkkiä valmiiksi, koska perjantaina on lähtö New Yorkiin! Lomalle ja lennoille on tietty saatava uudet sukat työn alle (ja valmiit jalkoihin).

äiti, mä tein kengät

24.4.2016

Vähän aikaa sitten hyppäsin sivuun omalta mukavuusalueeltani, mitä käsitöihin tulee. Ja voi kuinka hyvältä se tuntuikaan. (Myös hypyn kuvassa näkyvä lopputulos hymyilyttää.)

Ensinnäkin, itse kenkien tekeminen oli minulle jotain ihan uutta. En ole koskaan oikeastaan ommellut mitään alusta lähtien, lähinnä vain tuunaillut. Niinpä ihan perusjutut, kuten kankaiden ja oikeanlaisen tukivirityksen valinta, tuottivat päänvaivaa. Ompelukoneeseenkaan en ollut koskenut ties milloin, en ainakaan muutamaan vuoteen.

Ehkä vielä suurempi hyppäys oli henkinen, sillä osallistuin kässäkurssille. Etenkin käsityöjutuissa olen sellainen yrityksen ja erheen kautta oppija, videoiden katsoja ja yksinään puuhailija. Kysyn harvoin neuvoa, jos asian voi oppia ohjeesta. Siksi käsityökurssi oli minulle vähän hankala ympäristö. Yhtäkkiä pitikin omaksua asiat äkkiä, vaatia opastusta juuri itselle ja käyttää vieraita koneita. Muilta neuvon kysyminen on yksi asia, jossa haluaisin kehittyä, joten kurssille osallistuminen toimikoon yhtenä askeleena tähän tavoitteeseen. Ja ilman kurssia en kyllä olisi ikinä luultavasti edes tullut espadrilloksia tehneeksi.

Valitettavasti jouduin jättämään viimeisen tapaamiskerran (eli sen varsinaisen valmistuskerran) väliin isoisäni hautajaisten takia, joten pääsin etenemään myös yritys ja erehdys -metodilla kenkiä viimeistellessä.

Kerron espadrillosten tekemisestä enemmän myöhemmin, nyt ihailen hetken lopputulosta.

Mom, I made a pair of shoes.

link love 6

13.4.2016

1
Saatan olla ainoa myöhäisherännäinen, mutta löysin vasta Knittyn. Paljon ohjeita saatavilla ihan ilman kirjautumista, sellaisiakin, joita myydään Ravelryssa. Jee!

2
Erään neulojan 10 oppia. Allekirjoitan osan, osaa en.

3
Emoji on vaikea kieli. Mä arvioisin irvistävän (vai iloisen?) viirusilmän ironiseksi neloseksi, ranskis sanoi ensin että kakkonen, mutta komppasi sitten mun ironia-nelosta (heh).

4
Kevät ja aurinko (ja macbookin päivitys) pakottivat päivittämään tietokoneeni taustakuvan. Keräsin samalla muutamia suosikkejani Pinterestiin, joten click, click, mikäli koneesi tai puhelimesi kaipaa kevätkohennusta.

5
Inspiroivassa Fall for DIY -blogissa opastetaan, miten otetaan kässäbloggaajien vakkarikuvia eli ylhäältä päin otettuja otoksia, joissa kädet ovat mukana. Valitettavasti tähän ei ole mitään yllättävää oikotietä.

 

eihän aina voi onnistua

7.4.2016

Voi hitto!

Jos hitto lasketaan kirosanaksi, niin se on pahin kirosana, jota käytän. Ja nyt käytän sitä, sillä ketuttaa.

Mainitsin joku aika sitten, että kysyin ranskikselta mielipidettä siitä, minkä neuleen seuraavaksi aloittaisin. Taisin kertoa jopa aloittaneeni neuleen teon ja vilauttaa paria valmista osaa.

Ei olisi kannattanut, sillä ei siitä hitto tullut mitään. (Tuplahitsi tarkoittaa, että ärsytys on vakavaa.)

Alku meni ihan hyvin. Tein mallitilkun ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, ja totesin lankani ohjeeseen sopivaksi. Pian pääsin heiluttelemaan puikkoja ja tuijottamaan Netflixiä etu- ja takakappaleiden verran, oli kivaa. Toisen hihan kohdalla alkoi kuitenkin ilmetä ongelmia, sillä kesken kaiken kerä loppui kesken. Ja sen kerän piti riittää koko hihaan. Mittailin neuletiheyttäni jälleen, ja tulin siihen tulokseen, että ainoa järkevä vaihtoehto kaiken tehdyn purkaminen ja vaihto numeroa suurempaan puikkoon.

Parin päivän puhaltelun jälkeen aloitin siis jälleen alusta suuremmalla pyöröpuikolla. Neulominen sujui taas sutjakasti, ja sain kaikki neljä kappaletta neulottua. Ompelin jopa raglansaumat ja viimeistelin pääaukon reunuksen muutamalla lisäkerroksella. Tässä vaiheessa en ollut enää hetkeen ollut kovin innostunut neuleesta, mutta laitoin epäilyni yleisen kappaleidenyhdistämisinhoni piikkiin. Mutta siinä vaiheessa, kun mallailin neuletta päälleni ja huomasin sen oikein sopivan kokoiseksi enkä siltikään innostunut siitä pätkän vertaa, myönsin vihdoin itselleni, että paras antaa olla. Jos valmiskaan työ ei tuota minulle iloa, ei se ole säilyttämisen arvoinen (olenhan lukenut Konmarini).

Niinpä otin heti sakset käsiini ja erotin kappaleet toisistaan. Ylläolevassa kuvassa ne ovat kasassa lattialla muistuttamassa niistä kymmenistä tunneista, kipeästä niskasta ja kuivista käsistä, joita tämä hiton projekti on niellyt ja aiheuttanut.

Äsken purin kappaleet ja heittelin kerät lankakoriini. Hyvästi, hiton kolmioneule, en aio muistella sinua enää!

Seuraavan kerran, kun puhun villapaidan tai -takin aloittamisesta, toivon, että joku varmistaisi nämä pari asiaa:

  • Olenhan selvillä siitä, kuinka paljon neuleessa on saumoja.
  • Vastaahan lankani oikeasti ohjeessa mainittua.
  • Olenhan tajunnut, kuinka painava neuleesta mahdollisesti tulee.
  • Onhan malli ja ohje ihan oikeasti sellainen, jota voin seurata soveltamatta.

Katsotaan vaikka vuoden tai parin päästä uudestaan.