Image Slider

hyville ihmisille

22.5.2013

Taas lahjotaan äitiä.
Ja kummityttöä.

Minkäs sille mahtaa, että molemmat ovat niin mahtityyppejä, että ansaitsisivat huomionosoituksia varmasti vieläkin useammin. Vaikka silloin, kun työviikon jälkeen poljen moikkaamaan kummityttöä, joka täydessä melkein kymmenen kuukauden suloisuudessaan hekottaa ääneen, kun hassu täti vaikka hyppää, heittää pallon ilmaan tai taputtaa jalkapohjaa pöydän alla (kummitytön, ei omaa). Tai silloin, kun äiti soittaa graduesityksen tai ensimmäisen työpäivän jälkeen ja kysyy, että miten meni, vaikka tytär ei melkein koskaan soita äidille, eikä jokasunnuntaisissa puheluissakaan osaa oikein kertoa mitään.

Ryhdyin runolliseksi, koska itse tuotoksissa ei ole mitään uutta. Olen esitellyt tällaista korttihommaa jo täällä ja täällä, eikä alkuperäinenkään idea ollut oma, vaan täältä.


Äitini kuva on yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme, jossa kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa. (Ovat muuten ihania paikkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin.) Vihreäsävyiseen kuvaan oli helppo lisätä värikkäitä kukkia sinne tänne. Tehdessä innostuin erilaisista kirjontapistotyyleistä (sen jälkeen, kun olin googlannut, että mitäs kaikkia niitä olikaan), ja lopputulos muistuttaa vähän alakoululaisen kirjontanäytetyötä.


Kolmas kortti on kummitytön nimpparikortti, jonka tein tässä samalla, vaikka nimipäivä onkin vasta 15.6., kuten kuvastakin näkyy. Tämä kuuluu niihin lukuisiin ideoihin, jotka toteutan näinä tytön ensimmäisen elinvuoden monina ekoina kertoina ja ajattelen sitten jatkavani tulevina vuosina. Suunnittelen, kuinka hauskaa olisi antaa jokaisena nimipäivänä samantyylinen valokuvakortti kirjontoineen. Tai joka jouluksi tehdä erilaiset villasukat. Tai käydä aina kesällä samassa erityisessä paikassa retkellä.

Ja vaikka alussa maalailinkin ajatusta siitä, kuinka nämä kaksi, äiti ja kummityttö, ansaitsisivat huomionosoituksia yleisestä mahtavuudestaan, täytyy kuitenkin myöntää, että nämä ovat synttäri- ja nimipäiväkortit.

Mutta ajatus on tärkein, niinhän sanotaan.

äitienpäivän perhekoru

17.5.2013

Perheessäni on ollut aina tapana antaa lahjoja. Synttärit, joulu, nimipäivä, isänpäivä, äitienpäivä - you name it, me annetaan lahja.

Niinpä tätäkin äitienpäivää edeltävänä viikkona pohdin pääni puhki, että mitä sitä äidille keksisi. Sen piti olla jotain budjettiystävällistä, siinä oli oltava ajatus ja sen oli oltava saatavilla. Mietin paljon, selasin Pinterestini ja lempiblogini läpi ja lopulta turvauduin googleen, tuohon epävarmojen tärkeimpään ystävään.

Niin törmäsin tähän äitienpäivälahjan ohjeeseen, joka hurmasi kauneudellaan.


Yllä olevan kuvan korun tein itse asiassa siskolleni, joka vietti ensimmäistä äitienpäiväänsä äitinä. Lopulta en kuitenkaan antanut lahjaa, vaan ajattelin säästää sen myöhempään tilaisuuteen. Vaikka siskontytön nimipäivään, joka on kesäkuussa. Mitä mä sanoinkaan siitä lahjojen antamisesta?


Tämä ei olisi Laura osaa, ellei ohjetta olisi jollain tapaa muokattu. Alkuperäisen ohjeen maalaamiseen sijaan tyydyin huomattavasti helpompaan vaihtoehtoon eli tussiin. Käytössäni olivat keltainen, ruskea ja sininen tussi, joten perheestäni tuli tummahiuksisia (isä, isosisko ja minä) ja blondeja (äiti ja veli). Kaikki saivat testata myös sinisilmäisyyttä, vaikka muutamalle olisikin ollut mukava piirtää vihreät silmät todellisuuden mukaan.

Siskolleni suunniteltu lahja oli nahkainen rannekoru, johon pujotin siskon miehen, siskon ja vauvan helmet. Äidilleni tein kaikki perheenjäsenet keskikokoisista palloista ja vielä lapset suurimmista palloista. Helmet pujotin kirkkaaseen satiininauhaan, ja lopputuloksen ohjeistin sopivan esimerkiksi avaimenperäksi.

Valmiista lahjoista ei valitettavasti ole kuvaa, vaan kuvissa komeilevat testiversiot, joiden silmät ovat vähän venähtäneet tai hiusrajat nyrjähtäneet. Ajatus on tärkein, se on yksi lahjamotoistani ja pätee myös näihin palleroihin.