rucolaa ja lentäviä vauvoja

15.4.2013
Avasin juuri hiukset tiukalta ponnarilta, johon päänahka oli niin tottunut, että vapaana roikkuvat hiukset kirjaimellisesti sattuvat. Tästä kai viimeistään tietää, että viime aikoina on tullut stressattua liikaa ja rentouduttua liian vähän.

Gradu on siis jälleen vienyt tämän naisen mukanaan. Kesätyöt alkavat kolmen viikon päästä, ja ennen sitä olisi tarkoitus saada gradua tehtyä niin paljon kuin mahdollista. Siihen päämäärän olen uhrannut niin hyvät yöunet, rennot aamut kuin vaihtelevat iltamenotkin - kaikki minulle todella tärkeitä asioita.

Tänään olen pitkästä aikaa ottanut oikeasti rennosti. Vaikka on maanantai, niin en ole avannut gradutiedostoa kuin kerran tai opiskellut tulevan työpaikkani virkamiesten työnkuvia. Sen sijaan olen lukenut aamulla sängyssä hyvää kirjaa, pessyt lattiat kuunnellen samalla podcasteja, istunut viihtyisässä lähikahvilassa sekä taputtanut ja hihkunut aidon innostuneena, kun kummityttöni ensimmäistä kertaa ikinä nousi itse istumaan. Olen myös ottanut valokuvia, koska olenhan kuitenkin tehnyt jotain tännekin sopivaa. En vain ole pysähtynyt nauttimaan ja rentoutumaan tehdessäni, vaan vanhasta tottumuksesta suorittanut menemään.


Olen ripustanut ikkunoihini verhot. Kolme asuntoni neljästä ikkunasta sijaitsee kaarevalla seinällä, eikä yhdessäkään ole verhotankoja tai muuta verhonripustusmahdollisuutta. Sälekaihtimet ikkunoissa kyllä on, mutta jostain syystä joku on päättänyt tummanvihreän värin olevan oiva sälekaihdinväri. Kun vastapäinen talo on vielä lähellä ja omankin talon tupakkapaikalta on suora näkymä asuntooni, ovat tummanvihreät kauhistukset pysyneet kiinni melko usein. Kun sitten bongasin kirpparilta muutamalla eurolla parin pitsiverhoja, päätin testata niiden sopivuutta. Ripustaessani huomasin, että verhoja koristavat lentävät vauvat ja hetken epäilin, mutta siinä ne nyt leijuvat, verhot ja vauvat.


Ikkunapuutarhani on kasvanut ja tuottaa suuresti iloa. Muumimammakin tiesi, että puutarhanhoito on yksi elämän suurista iloista ja tärkeistä asioista, enkä voi väittää vastaan. Tänään aamulla huomasin, että rucola ja vihanneskranssi ovat alkaneet puskea hentoa vihreää mullan alta, ja päivä tuntui heti monta kertaa toiveikkaammalta.


Yhtenä päivänä kylpyhuoneeni matto sai uuden muodon, kun en osannut päättää, että kummassa päässä kylppäriä liian lyhyen maton pitäisi olla. Kyllästyin pohtimiseen, ja kavensin mallia ja virkkasin joka toiselle kierrokselle reikiä, jolloin sain matosta ainakin melkein tarpeeksi pitkän.

Lopuksi vielä yhteenveto, jonka korniudesta varoitan kaikkia niitä, joita Greyn anatomian kertojaäänen opetukset ärsyttävät. Muut saavat jatkaa lukemista.

Pieniä asioita, mutta ei sen aina tarvitse sen kummempaa ollakaan, jos siitä nauttii. Muistetaanhan siis välillä pysähtyä ja nauttia, vaikka aikataulu ei muka antaisikaan siihen periksi.
2 kommenttia on "rucolaa ja lentäviä vauvoja"
  1. Yrttisi näyttävät voivan hyvin! Muutenkin tykkäsin tästä postauksesta - johtuisiko siitä, että itsekin olen puurtanut gradun (ja muuton!) kanssa niin, että välillä nuo pienet kivat asiat on meinanneet unohtua?

    Tsemppiä graduiluun ja kesätyöpaikkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrttien menestyminen on yllättänyt mutkin. Se on kyllä juuri niin, että arjen pyörityksessä unohtaa välillä miettiä niitä pieniä kivoja asioita. Tsemppiä sullekin gradun ja muuton kanssa!

      Poista