Image Slider

huopatossut

22.4.2013
Joskus on hyvä ottaa pieniä askelia kerrallaan. Siksi olen toipunut viime aikojen käsityösaamattomuudesta aloittamalla vauvajutuista. Sellaisista vauvajutuista, jotka liittyvät pieniin askeliin. (Tajusin tän vasta, vau!)

Bongasin pikkulapsen nahkamokkasiinit alkujaan ehtymättömästä inspiraationlähteestä eli A Beautiful Mess -blogista. Sieltä löysin tieni Purl Bee -blogiin, jonka ohjeessa tossut oli tehty huovasta. Omaan testiini pääsivät huopatossut kohtalon (tai kalenterin) johdattamana: 1) oli sunnuntai, 2) kirpparit olivat jo menneet kiinni, 3) Tiimari oli vielä auki, 4) huopa oli kyseisessä myymälässä tarjouksessa.



Tossut ovat vielä vähän vaiheessa, koska en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia kuminauhaa, koska epäilen, että minulla saattaisi olla pätkä nauhaa jonkun sekalaisen laatikon pohjalla. En siis ole vielä päässyt testaamaan näitä kummitytölläni, joka alkaa olla siinä iässä, jossa jalkapohjia on syytä suojata jollain vähän tukevammalla.

Kuten näkyy, tein tossut paksusta huovasta, mutta huomasin vasta myöhemmin, että ohjeessahan nuo oli tehty ohuesta normihuovasta. Selittelen itselleni, että ohuus sopii paremmin ison omenan puistoihin kuin suomalaisiin metsämaisemiin. Katsotaan, miten käy.

rucolaa ja lentäviä vauvoja

15.4.2013
Avasin juuri hiukset tiukalta ponnarilta, johon päänahka oli niin tottunut, että vapaana roikkuvat hiukset kirjaimellisesti sattuvat. Tästä kai viimeistään tietää, että viime aikoina on tullut stressattua liikaa ja rentouduttua liian vähän.

Gradu on siis jälleen vienyt tämän naisen mukanaan. Kesätyöt alkavat kolmen viikon päästä, ja ennen sitä olisi tarkoitus saada gradua tehtyä niin paljon kuin mahdollista. Siihen päämäärän olen uhrannut niin hyvät yöunet, rennot aamut kuin vaihtelevat iltamenotkin - kaikki minulle todella tärkeitä asioita.

Tänään olen pitkästä aikaa ottanut oikeasti rennosti. Vaikka on maanantai, niin en ole avannut gradutiedostoa kuin kerran tai opiskellut tulevan työpaikkani virkamiesten työnkuvia. Sen sijaan olen lukenut aamulla sängyssä hyvää kirjaa, pessyt lattiat kuunnellen samalla podcasteja, istunut viihtyisässä lähikahvilassa sekä taputtanut ja hihkunut aidon innostuneena, kun kummityttöni ensimmäistä kertaa ikinä nousi itse istumaan. Olen myös ottanut valokuvia, koska olenhan kuitenkin tehnyt jotain tännekin sopivaa. En vain ole pysähtynyt nauttimaan ja rentoutumaan tehdessäni, vaan vanhasta tottumuksesta suorittanut menemään.


Olen ripustanut ikkunoihini verhot. Kolme asuntoni neljästä ikkunasta sijaitsee kaarevalla seinällä, eikä yhdessäkään ole verhotankoja tai muuta verhonripustusmahdollisuutta. Sälekaihtimet ikkunoissa kyllä on, mutta jostain syystä joku on päättänyt tummanvihreän värin olevan oiva sälekaihdinväri. Kun vastapäinen talo on vielä lähellä ja omankin talon tupakkapaikalta on suora näkymä asuntooni, ovat tummanvihreät kauhistukset pysyneet kiinni melko usein. Kun sitten bongasin kirpparilta muutamalla eurolla parin pitsiverhoja, päätin testata niiden sopivuutta. Ripustaessani huomasin, että verhoja koristavat lentävät vauvat ja hetken epäilin, mutta siinä ne nyt leijuvat, verhot ja vauvat.


Ikkunapuutarhani on kasvanut ja tuottaa suuresti iloa. Muumimammakin tiesi, että puutarhanhoito on yksi elämän suurista iloista ja tärkeistä asioista, enkä voi väittää vastaan. Tänään aamulla huomasin, että rucola ja vihanneskranssi ovat alkaneet puskea hentoa vihreää mullan alta, ja päivä tuntui heti monta kertaa toiveikkaammalta.


Yhtenä päivänä kylpyhuoneeni matto sai uuden muodon, kun en osannut päättää, että kummassa päässä kylppäriä liian lyhyen maton pitäisi olla. Kyllästyin pohtimiseen, ja kavensin mallia ja virkkasin joka toiselle kierrokselle reikiä, jolloin sain matosta ainakin melkein tarpeeksi pitkän.

Lopuksi vielä yhteenveto, jonka korniudesta varoitan kaikkia niitä, joita Greyn anatomian kertojaäänen opetukset ärsyttävät. Muut saavat jatkaa lukemista.

Pieniä asioita, mutta ei sen aina tarvitse sen kummempaa ollakaan, jos siitä nauttii. Muistetaanhan siis välillä pysähtyä ja nauttia, vaikka aikataulu ei muka antaisikaan siihen periksi.

ikkunapuutarha

3.4.2013

Okei okei, ehkä puutarha on vähän liioittelua tästä kolmen ruukun ja kahden kasvin kokoelmasta. Yritys on kuitenkin kova, sillä silmissäni näen keittiön ikkunalautani jo vihreänä saarekkeena, josta poimin yrttejä kokkailuihini (ai mihin?) ja joka tuo raikasta ilmaa pieneen asuntooni. (Jostain kumman syystä tämä visio on vahvistunut sen jälkeen, kun katsoin pari viikkoa sitten useamman jakson Jamie Oliverin 30 minuutin ateriat -ohjelmaa.)

Olisihan se nyt sääli, jos pienessä asunnossa olisi neljä leveää ikkunalautaa ja kaakkoon antavat ikkunat, enkä silti kasvattaisi niissä mitään. Eikö?

Pari päivää sitten marssin siis polleana kaupan yrttiosastolle ja valitsin suurimman yrttipuskan sijaan tuoreimman ja kosteimman oloiset. Mukaan lähtivät basilika ja vesikranssi, sillä lukemani mukaan niillä pitäisi olla mahdollisuudet onnistua. Istutin yrtit varastoistani löytyneeseen multaan, kävin hankkimassa suihkepullon ja nyt kyttään maanisesti, joko jostain välistä jo puskee uutta. Iltaisin nostan yrtit pois vetoisalta ikkunalaudalta, etteivät ne palellu, ja aamulla ensimmäisenä siirrän kasvit takaisin ikkunalle ja avaan verhoa, jotta ihana aamuaurinko pääsee tekemään taikojaan.


Kuten alussa vihjaisin, niin tällä hetkellä ikkunalautaani koristaa kolme ruukkua, mutta vain kaksi kasvia. Tuo ylimmässä kuvassa näkyvä söpö seepraruukku on lahja rakkaalta ystävältäni joskus vuosia sitten. Pienet seeprat hän on taiteillut ruukkuun itse, joten välitän ruukusta erityisen paljon. Toistaiseksi ruukku odottaa kuitenkin tyhjillään, sillä en oikein tiedä, mikä kasvi noin pienessä ruukussa (halkaisija 10 cm) menestyisi. Tai ei sen tarvitsisi edes menestyä, kunhan hengissä pysyisi. Onko siellä joku viherpeukalo, joka osaisi auttaa?

Kuulen miellelläni myös kaikenlaisia kokemuksia ikkunapuutarhoista, sillä tahdon todella saada tämän toimimaan.