kömpelön söpö nalle

Ensin innostuin amigurumeista ja aloitinkin yhden kissan, mutta en sitten ikinä saanut viimeisteltyä, vaan purin langat muuhun käyttöön. Sitten näin amerikkalaisen mormoniäidin blogissa (quilty pleasure, en ole onneksi ainoa) BlaBla Dollin pehmopöllön ja ihastuin sen outouteen. Kun No home without you -blogin Kaisa vielä esitteli onnekkaille pikkusukulaisilleen tekemät supersöpöt pehmopuput, oli viimein pakko lähteä lankakauppaan.

Kuvitelmani ja suunnitelmani olivat aika suuret, mutta söpöys ei tullutkaan ihan itsestään. Vähän liian tummat langat ja mallin muokkaaminen johtivat siihen, että tämä nalle saa söpöyspisteitä lähinnä kömpelyydestään. Ai että miksi itsetehtyjen juttujen pitää näyttää niin itsetehdyiltä?

Ohje on periaatteessa tämä, mutta ei sitten kuitenkaan ihan, koska apina ei ole nalle. Eikä nalle ole myöskään hiiri, vaikka sen korvat ehkä ovatkin. Onko edes lopputulos nalle?

Innostuin vähän noiden paidan koristelujen kanssa. Alkuperäinen ajatus oli kirjoa paidan etupuolelle kolme sydäntä, mutta taiteilemani kulmikkaat sydämmehköt eivät ihan tavoittaneet sitä herkkyyttä, johon pyrin. Päätin sitten uskoa siihen, että määrä korvaa laadun, ja tungin paitaan kolmea erilaista raitakuviota kahdella eri värillä.

Nyt olen höpissyt söpöydestä jo vähän aikaa ihan kuin se muka olisi tärkeintä. Vaikka oikeasti tällä nallella on tehtävä. Sen tehtävä on nimittäin viihdyttää pientä kummityttöäni (jonka söpöydestä ei muuten voi edes puhua samassa lauseessa tämän nallen kanssa), jonka äiti saattaa joskus unohtaa pakata hoitolaukkuun pehmolelun, kun tyttö tulee luokseni hoitoon. Ja silloin en aio jäädä neuvottomaksi, vaan tarjota tytön uteliaisiin käsiin nallen, jolla on kuviollinen paita.

Sen söpömmän pehmon voin opetella tekemään siihen mennessä, kun tyttö on sen ikäinen, että osaa osoittaa mielipiteensä tädin tekemästä nallesta. (Kuinka paljon mulla on aikaa, jos tyttö on nyt 7 kk?)