Image Slider

kaksi käsityölöytöä

27.3.2013
Olen bongannut pari kiinnostavaa tuotetta, joista haluan vinkata täälläkin, sillä olen niistä aika innoissani.
Ensimmäiseen käsityölöytööni törmäsin Gatwickin lentokentältä ostamassani Company-lehdessä. Felicity Hall on suunnittelija, joka on erikoistunut moderneihin kirjonta- ja ristipistotöihin. Naisen nettisivuilta löytyy monenlaista ihanaa, mutta itse löysin sinne tee-se-itse-käsilaukkupaketin takia. Paketista löytyy kaikki, mitä kirjotun pikkulaukun tekemiseen tarvitsee: laukkukangas, kiinnitysmekanismi, langat, neulat, ohje ja niin edelleen. Kuvan voi valita neljästä erilaisesta, joista suosikkini on ehkä riikinkukkolaukko. Tai sitten lintukuvio. Tai kukkakuva. En pysty päättämään! Mielestäni ihan mahtava idea, jota aloin heti kehittelemään omaan käyttöön sopivaksi. Katsotaan, syntyykö tästä jotain.

Samaisessa lehdessä oli muuten artikkeli siitä, kuinka ompeleminen (ja muutkin käsityöt) on siistiä. In case you missed the memo: sewing is cool. Jopa niin, että brittiläisissä televisioissa alkaa pyöriä sarja nimeltä The Great British Sewing Bee, jossa etsitään maan parasta ja innokkainta amatööriompelijaa.


Toinen käsityölöytöni muuttaa hanskan kuin hanskan kosketusnäytön kanssa toimivaksi. Ainakin jos kuuden vuoden saksanopinnoista on jäänyt jotakin mieleen ja ymmärsin nettisivut oikein. Kaupoissa olen törmännyt ainoastaan ohuisiin älysormikkaisiin, enkä laittaisi pahakseni, jos vaikkapa mokkakäsineilläsi voisi käyttää älypuhelinta. En tosin tiedä, toimiiko lanka tosiaan minkälaisessa käsineessä tahansa, mutta ainakin kuvissa oleva hansikas näyttää olevan nahkainen eli ehkä aika paksu. Onko jollain enemmän tietoa?

Oletteko te törmänneet jänniin käsityökeksintöihin viime aikoina? Tai muuten vain jänniin juttuihin?

oops i did it again

24.3.2013

Kun ei se kevät vielä alkanutkaan ja päätä paleltaa pakkasessa, niin oli ihan pakko tehdä vielä yksi pipo. Lontoossakin satoi lunta siellä ollessani, eikä tällä keväiseen kaupunkiin matkanneella turistilla tietenkään ollut päähinettä mukana. Eikä pohjoisissa keleissä pipoja voi kai olla koskaan liikaa. Seli seli.

Tein aikaisemmin tänä talvena (viime talvena? maaliskuunhan pitäisi olla jo kevättä!) Muita ihania -blogin piparinreunapipon, ja nyt otin puikoille saman blogin jämälankapipon.

Mallipipohan oli tehty ihanan värikkäistä keränjämistä, mutta koska olen tällainen harmaahiiri ja vaalean harmaa on mielestäni ihan mahtava väri, niin päädyin itse käyttämään vain vajaata kerää harmaata isoveljeä ja tuntematonta luonnonvalkoista lankaa. Pipo syntyi kahdessa illassa, ja toisesta piposta siirretty tupsu kruunaa kokonaisuuden.


Kyllä nyt tarkenee aamulla kulkea yliopiston kirjastolle ja illalla tulla takaisin. Hiljaisuus täälläkin johtuu siis gradukiristä, jonka ansiosta olen istunut päivät koneen edessä kirjastolla, enkä iltaisinkaan ole tarttunut puikkoihin tai koukkuihin. Pari ideaa on kuitenkin varastossa, ja jotain puoliksi toteutettunakin, joten toivottavasti täältä kajahtaa taas pian.

tuhat kurkea

16.3.2013

Luin japanilaisesta uskomuksesta, jonka mukaan taittelemalla tuhat origamikurkea jokin toive käy toteen. Minä taittelin viisi.

Origameilla on Japanissa ilmeisen pitkä historia ja lapset opettelevat edelleenkin taittelemaan koulussa erilaisia muotoja paperista. Oma origamihistorianikin juontaa lapsuuteen, jolloin muistan taitelleeni yksinkertaisia eläimiä ja rasioita kopiopaperista. Ainoa paperintaittelu (tämä ei taida olla kuitenkaan japanilaista origamia), jonka edelleen muistan ulkoa, on taiteltu peli, jonka sisäsivuille kirjoitetaan erilaisia asioita (esim. luokan poikien nimiä tai ammatteja), joista johonkin päädytään ensin valitsemalla numero ja neljästä esiin jääneestä vaihtoehdosta yksi. Kaikki varmaan tajusivat? (Google kertoi, että peliä kutsutaan ainakin joissain piireissä kirppupeliksi.)

Origamit ovat mielestäni siitä ihania, että niiden tekemiseen tarvitaan vain paperia. Tällä kertaa innostukseni lähtikin liikkeelle juuri paperista, jonka bongasin Lontoon reissulla käydessäni Muji-liikkeessä. Pari puntaa maksaneessa paketissa on yhteensä 40 neliönmuotoista origamipaperia seitsemässä eri kuosissa.

Taittelin kurjet tämän ohjeen mukaan ja ripustin ne keittiön ikkunalle aurinkoa ihailemaan. Samalla heivasin lumitähtikoristeet varastoon, joten kevät, minä olen valmis!

kömpelön söpö nalle

3.3.2013

Ensin innostuin amigurumeista ja aloitinkin yhden kissan, mutta en sitten ikinä saanut viimeisteltyä, vaan purin langat muuhun käyttöön. Sitten näin amerikkalaisen mormoniäidin blogissa (quilty pleasure, en ole onneksi ainoa) BlaBla Dollin pehmopöllön ja ihastuin sen outouteen. Kun No home without you -blogin Kaisa vielä esitteli onnekkaille pikkusukulaisilleen tekemät supersöpöt pehmopuput, oli viimein pakko lähteä lankakauppaan.

Kuvitelmani ja suunnitelmani olivat aika suuret, mutta söpöys ei tullutkaan ihan itsestään. Vähän liian tummat langat ja mallin muokkaaminen johtivat siihen, että tämä nalle saa söpöyspisteitä lähinnä kömpelyydestään. Ai että miksi itsetehtyjen juttujen pitää näyttää niin itsetehdyiltä?


Ohje on periaatteessa tämä, mutta ei sitten kuitenkaan ihan, koska apina ei ole nalle. Eikä nalle ole myöskään hiiri, vaikka sen korvat ehkä ovatkin. Onko edes lopputulos nalle?

Innostuin vähän noiden paidan koristelujen kanssa. Alkuperäinen ajatus oli kirjoa paidan etupuolelle kolme sydäntä, mutta taiteilemani kulmikkaat sydämmehköt eivät ihan tavoittaneet sitä herkkyyttä, johon pyrin. Päätin sitten uskoa siihen, että määrä korvaa laadun, ja tungin paitaan kolmea erilaista raitakuviota kahdella eri värillä.

Nyt olen höpissyt söpöydestä jo vähän aikaa ihan kuin se muka olisi tärkeintä. Vaikka oikeasti tällä nallella on tehtävä. Sen tehtävä on nimittäin viihdyttää pientä kummityttöäni (jonka söpöydestä ei muuten voi edes puhua samassa lauseessa tämän nallen kanssa), jonka äiti saattaa joskus unohtaa pakata hoitolaukkuun pehmolelun, kun tyttö tulee luokseni hoitoon. Ja silloin en aio jäädä neuvottomaksi, vaan tarjota tytön uteliaisiin käsiin nallen, jolla on kuviollinen paita.

Sen söpömmän pehmon voin opetella tekemään siihen mennessä, kun tyttö on sen ikäinen, että osaa osoittaa mielipiteensä tädin tekemästä nallesta. (Kuinka paljon mulla on aikaa, jos tyttö on nyt 7 kk?)