Image Slider

talven kolmas pipo

30.1.2013

Talven 2012-2013 kolmas pipo on tehty harmaalla Isoveljellä ja puikoilla 3,5 (joustinneule) ja 5.

Pinta on helmineuletta, josta pidän todella paljon. Jälki on kivan eläväinen mutta kuitenkin siisti, ja neulos on sellainen, että sitä pystyy hyvin tekemään ilman sen kummempaa keskittymistä. Tykkään muutenkin näistä yksinkertaisista neulospinnoista, on aika hauskaa, mitä kaikkea pelkällä oikealla ja nurjalla silmukalla voi saada aikaiseksi.

Ohje pipoon löytyy täältä. Tuolta kopsasin siis silmukkamäärät, sen sijaan puikot ja langan kaivoin omista varastoistani. Ajattelin ensin, että olisin halunnut vähän pidemmän pipon, mutta lanka riitti juuri tämän kokoiseen pipoon ja tupsuun. Ja hyvä niin, sillä nyt pidän lopputuloksesta juuri tällaisena.

Idean pipoon sain eräällä espoolaisella asemalla odotellessani junaa työpäivän jälkeen, kun näin kanssaodottajalla hienon harmaan pipon. Kannattaa siis pitää silmät auki, vaikka korvat, nenä ja suu olisivatkin pakkasta piilossa.

Mikä on muiden talven piposaldo?

ryan gosling + neulonta

29.1.2013
kuva: handmaderyangosling.tumblr.com

Ryan Gosling neuloo. Lue!

Ja tykkää neulojista (ainakin toivomme niin). Katso!

Käsitöiden tekijät sekosivat. Esimerkki.

Ei tänään muuta.

rakkautta uusille blogeille

27.1.2013


Sain Looking for Clementines -blogin Tuulilta tunnustuksen, kiitos!

Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteelliseen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Haluan antaa tunnustuksen näille ainakin itselleni uusille blogeille:

Hannan käsityöt - Kivoja etenkin lapsille tarkoitettuja käsitöitä, tuoreehko kummitäti kiittää!
Oma ompelunurkkaus - Tämä lienee niitä minulle uusia blogeja, muuten ei niinkään. Joka tapauksessa ihania käsitöitä ja vähän muutakin.
Tuulahdus - Käsitöitä ja kauniita kuvia.
Puikkoillen, koukkuillen - Erittäin tuore blogi, mutta vaikuttaa kivalta. Toivottavasti into pysyy yllä!
Unicord - Isoja ja pieniä neulomuksia ilmeisen ahkeralta tekijältä, ihana blogi!

Päivitin samalla vasemman reunan blogilistaa, josta löytyy seuraamiani käsityöblogeja. Jos tiedätte blogin, jota minun pitäisi ehdottomasti seurata, vinkatkaa ihmeessä!

korvakorukätköistä

26.1.2013

Yllä olevan kuvan nähtyään joku voisi ehkä luulla, että olen saanut viime aikoina jotakin käsitöihin liittyvää valmiiksi. Se, joka niin luulisi, olisi valitettavasti väärässä, ellei korulaatikon kaivelua lasketa käsityöksi.

Muutama vuosi sitten en oikeastaan tehnyt muita käsityöhommia kuin koruja, lähinnä vieläpä korviksia ja sormuksia. Tekemiäni sormuksia en varastoistani löytänyt, mutta korviksia kylläkin. Parit olen esitellyt jo aikaisemmin täällä ja täällä, mutta nyt tulee lisää.


Herkät pitsikorvikset tein virkkaamalla hyvin ohuesta langasta hyvin ohuella puikolla pieniä "pitsiliinoja", jotka silitin jonkun kaupasta ostetun tärkkiaineen kanssa ryhdikkyyden saavuttamiseksi. Halkaisijaltaan pitsit ovat 3-4 cm.


Näihin käytetyt puuhelmet olen purkanut jostain kirppikseltä ostetusta kaulakorusta. Tummemmassa kaikki helmet ovat samankokoisia, vaaleammassa olen pyrkinyt sommittelemaan ovaalimaisen muodon saadakseni.


Joitain vuosia sitten pääsiäisenä äitini oli bongannut Tiimarin mainoslehtisestä neulahuovutettuja munakoristeita. Neulahuovutus oli meille molemmille ihan uusi asia, ja vanhempieni luona minua odottivatkin koristetalkoot. Munahommien ohessa tein nämä pienet pallot, jotka sitten kiinnitin kotona korviskoukkuihin. Toisin kuin pääsiäismunakoristeita, palloja ei ole huovutettu styroksin tai minkään muunkaan ympärille, vaan palloissa on pelkkää huopaa, ja täten ne ovat hyvin pehmeitä.


Miksi en ole käyttänyt näitä punaisia pallokorviksia koskaan jouluna? Alempi pallo on halkaisijaltaan noin 2 cm:n styroksipallo, jonka olen päällystänyt virkkaamalla. Ylempi on joku random punainen puupallo. Aika aarikkamainen kokonaisuus, eikö?

Kylläpä olen ollut ahkera!

batman-tyyny

9.1.2013



Viimeinen lahja uunista ulos.

Olen lykännyt veljeni joululahjan esittelyä kahdesta syystä. Ensinnäkin kuvat ovat kauheita, sillä en ehtinyt kuvata valmista lahjaa päivänvalossa. Toisekseen lahjakaan ei ole mitenkään erityinen.

Pikkuveljelleni on erittäin vaikea ostaa lahjoja, hän kun ei ole mikään pieni enää, vaan 24-vuotias teekkari, joka meni viime vuonna naimisiin. Toisin oli joskus (lahjojen oston, iän, teekkariuden ja siviilisäädyn suhteen).

Kuka muistaa vuosien takaa tosi-tv-sarjan Queer Eye for the Straight Guy (suomeksi Sillä silmällä)? Ja nyt en tarkoita sitä suomalaista laimennettua versiota, vaan alkuperäistä amerikkalaista, jossa oli se söpö kulttuurihomo ja kreisi muotihomo. Pikkuveljeeni ja hänen lahjomiseensa tämä ohjelmahelmi liittyy niin, että sarjan ollessa kuumimmillaan ilmestyi myös suomennettuna tv-homojen tekemä opaskirja heteroille. Kirjassa annettiin pukeutumisohjeita, neuvottiin käyttäytymään hankalissa tilanteissa ja opastettiin monenmoisessa asiassa, jossa 2000-luvun alussa kaikkien homojen ajateltiin olevan asiantuntijoita. Kuten esimerkiksi naisten hurmaamisessa. Ostin kirjan pikkuveljelleni ajatuksenani antaa se joskus lahjaksi. Olin kuitenkin niin ylpeä löydöstäni, etten malttanut odottaa seuraavaan jouluun tai syntymäpäivään, vaan annoin kirjan pikkuveljelleni pian hankkimisen jälkeen ilman sen kummempaa juhlapäivää. Lahja osui ja upposi teini-ikäiseen veljeeni ja sen neuvoihin palattiin monesti.

Syytän kuluneita vuosia, pidentynyttä välimatkaa ja vähentynyttä yhteydenpitoa siitä, että tänä vuonna vielä viikko ennen joulua pääni surisi tyhjää miettiessäni joululahjaideoita pikkuveljelleni. Lopulta päätin soveltaa isäni lahjaa (uudet sohvatyynyt, isäni kun viettää kotonaoloajastaan ison osan sohvalla kirjoja lukien). Ihan pelkkiä sohvatyynyjä en sentään ilman veljeni vaimon hyväksyntää rohjennut ostaa, joten päätin tehdä jotain itse.

Siten syntyi idea tyynynpäällisestä (Anttilasta ostettu), johon kirjoin Batmanin täältä tutun mallin mukaan. Pistin sisään vielä tyynyn ja pantterimix-pussin, ja tämän joulun vaivalloisimmin ideoitu lahja oli valmis.

puikoilla ja päässä

6.1.2013

Olen jo reilun viikon ollut enemmän tai vähemmän flunssassa. Kaksi viikonloppua ja vuodenvaihde meni niistäessä ja köhiessä, nyt suurinta vaivaa aiheuttavat lukossa olevat korvat (etenkin vasen korva). Ala-asteikäisenä kärsin toistuvista korvatulehduksista, ja muistan kuinka lukkoon menneet korvat piti silloin avata puhaltamalla ilmapallo sellaisella nenäjutulla. Se oli ihan kauheaa, kun tiesi, että kohta sattuu, mutta silti piti vaan puhaltaa, koska muuten ei saanut poistua keittiöstä. Aikuisilla sama homma toteutetaan ilmeisesti ihan vaan "puhaltamalla" sieraimet ja suu kiinni. Olen aloittanut puhaltamisen monta kertaa, mutta aina jossain vaiheessa on pakko lopettaa, kun poksahtaminen pelottaa niin paljon. Syytän lapsellisuudestani sitä kauheaa valkoista nenäilmapallosysteemiä.

Sairaskertomuksesta asiaan. Neljän seinän sisällä levätessä on ollut aikaa käsitöille ja ennen kaikkea käsitöiden suunnittelulle, johon energia on riittänyt, vaikka istuva asento tai silmukoiden laskeminen tuntuisikin liian työläältä.

Aloittamistani töistä merkittävin on neule, jonka tekemistä onkin tullut pohdittua. Kutituskammoisen langaksi valikoitui puuvilla ja malliksi ensikertalaiselle sopivan yksinkertainen löysä neule. Myöhemmin lisää, sillä olen innoissani.

Suunnitteluvaiheeseen taas pääsivät ainakin värikäs aaltokuvioinen viltti (Pientä kivaa -blogin Petran peitto on mahtava!) ja huivi ohuesta langasta (esim. tällainen). Lisäksi äidille tekisi mieli tehdä Eilen tein Tadaa!-huivi ja kummitytölle värikäs pipo. Jotain jaksoin myös pinnailla Pinterestissä, joten sieltä löytyy lisää suunnitelmia ja haaveita.

Tekstin aloittamisen ja julkaisemisen välissä hoidin yhden kyläilyn, voitin Trivial Pursuit -matsin ja unohduin muutenkin tekemään kaikkea muuta, ja nyt vasen korva on auki! Oikea tuntuu taas olevan lukossa, mutta nyt esimerkiksi puhuminen (ja kuuleminen) ei enää tee pahaa. Voiton puolella!

oman elämänsä puikoissa

3.1.2013

Käsityötahti on viime aikoina vähän hiljentynyt, eikä päivän piteneminen ainakaan toistaiseksi ole juuri innostanut kuvaamaan aiempaa enemmän. Onneksi aina tarvitsekaan tarttua puikkoihin tai kameraan, vaan voi lukea siitä, kun muut neulovat.

Joulupukki toi tälle kiltille sekä vuoden Finlandia-voittaja Jään että Pulkkisen Vieraan, mutta pyhät kuluivat silti lukien ainoaa mukaani ottamaa kirjaa. Kirjaa, jolle villasukat, loppumattomat suklaavarannot ja vanhempien sohvannurkka tarjosivat oivan ympäristön.

Kyseessä oli Gil McNeilin vuonna 2008 suomennettu Oman elämänsä puikoissa. Nimensä mukaisesti kirja oli kannesta kanteen yhtä kliseiden ilotulitusta värikkäillä lankakerillä ja bambupuikoilla kuorrutettuna. Mutta oi, miten nautin. Ei tarvinnut miettiä mitään, ei pohtia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tai surra päähenkilön puolesta. Minä vain luin ja suunnittelin tulevia käsitöitä ja söin suklaata ja luin.

Lyhyesti kuvattuna (takakantta enempää paljastamatta) Oman elämänsä puikoissa kertoo Josta, joka on hiljattain jäänyt leskeksi ja kahden pojan yksinhuoltajaksi. On Gilmoren tyttömäinen pikkukaupunki, on isoäidiltä peritty lankakauppa ja siellä neulekerho ja on rakkautta. Sellaisia hyvän mielen juttuja.

Herkullisinta kirjassa ovat lankakaupan ikkunakoristusten suunnittelut ja kuvailut. Teekutsu-somistuksessa on tietenkin pannumyssyjä ja kauniita kakkualusia, ja ennen joulua ikkunaa koristaa neulottu adventtikalenteri. I-ha-naa!

Suosittelen kirjaa käsityöharrastajille, jotka kaipaavat pimeään talveen jotain kevyttä luettavaa. Nautitaan viltin ja teen kanssa.

McNeil on kirjoittanut kaksi muutakin käsityöaiheista kirjaa (Needles and Pearls ja Knit one, pearl one), mutta ainakaan minun tietääkseni niitä ei ole suomennettu.

Suosituksia käsityöaiheisista romaaneista? Tai muista hyvistä kirjoista?