Image Slider

valoisia lahjoja

23.12.2012

Eilen paistoi aurinko! En edes muista, milloin olen viimeksi nähnyt auringonvaloa, luonnonvaloakin viimeksi viikonloppuna, ellei lasketa sitä, kun töissä kävellään (sisällä) lounaalle tai kun käyn jonkun sellaisen työkaverin pöydän luona, jonka ikkunoista näkee ulos.

Auringonpaistehehkutus liittyy paitsi yleiseen fiilistelyyn myös siihen, että tästä valoilmiöstä johtuen oli totta kai pakko kuvata yksi joululahja. Tai oikeastaan juuri tämä yksilö on synttärilahja joulupäivänä syntyneelle läheiselle, mutta samantyyppinen ylläri paljastuu myös äitini joulupaketista.


Äitini lahja on vähän isompi ja tehty kokonaan tummanhaarmasta kuteesta. Tähän käytin loput tummemmasta virkkauskuteesta ja loput paikkasin matosta ylijääneellä trikookuteella. Ohje on Kangasaitan.

Tuossakin ohjeessa neuvotaan muuten käyttämään ontelokudetta, johon olen itse törmännyt vain Tiimarissa, jossa värivalikoima on ollut melko suppea. Käyttämäni kuteet olen hankkinut Oulunkylän Lankamaailmasta, mutta siellä ei taideta myydä ontelokudetta? Onko sitä tarjolla muissa Helsingin lankakaupoissa? Ja onko se hinnaltaan tyyriimpää kuin trikookude?

eläinpeitto on valmis

15.12.2012

Niin se koitti vaan tämäkin päivä, että eläinpeitto valmistui.  Pitkästä taipaleesta tähän pisteeseen voi lukea täältä.

Nyt kun peitto on valmis ja on luultavasti löytämässä tiensä yhden pienokaisen joulupakettiin, on hyvä aika jossitella. Eli jos nyt tekisin uuden eläinpeiton, näitä asioita miettisin:

- Virkkaisin ainakin palojen reunat etureunasta (oikealla puolella) tai molemmista reunoista etupuolen kohoraitojen välttämiseksi. Ehkä myös itse palat, jotta sisällä kulkevat langat piiloutuisivat paremmin ja pinta olisi sileämpi.
- Miettisin värien yhteensopivuutta paremmin: vähemmän realistisuutta, enemmän harmoniaa. (Ja vähemmän oranssia.)
- Päättäisin muutaman silmukkamäärän, jonka kokoisia palat olisivat. Kokojen ero olisi reunakerroksilla kurottavissa ja tarvittavien reunakerrosten jälkeen palat olisivat saman kokoisia, jolloin yhdistäminen olisi helpompaa ja lopputulos selkeämpi.
- Panostaisin palojen sijoittamiseen enemmän, jotta eläimet eivät katsoisi ulos peiton reunasta ja värit jakautuisivat tasaisemmin. Ehkä suunittelisin koko peiton väreineen ja kuvioineen jo etukäteen. (Luultavasti en.)

Jossittelusta huolimatta olen peittoon tyytyväinen, sen tekeminen oli hauskaa ja siihen uhraamani tuntien ja rakkauden ansiosta annan sen mielelläni lahjaksi.

Mietin hankkivani peiton oheen jotain mukavaa eläinsatukirjaa. Onko vinkkejä?

kuusta kuusen päälle

13.12.2012

Edellisistä vuosista poiketen ehdin tänä vuonna laittaa joulukortit postiin joulumerkeillä varustettuina. Pakko myöntää, että tuntui kivemmalta kuin siniristilippumerkin lätkäiseminen korttiin pari päivää ennen aattoa. Suhtaudun perinteisiin usein jotenkin juhlallisesti, mikä sai joulukorttien postittamisen muuttamaan arkisen keskiviikon joulusymbolien täyttämäksi juhlaksi. Tänään sama meno jatkui, kun työpaikallani kävi läheisen ruotsinkielisen ala-asteen viidesluokkalaisia esittämässä liikuttavan Lucia-shown.

Jotta pääsin tänä vuonna mukaan kansaa yhdistävään joulukorttihälinään, päätin ottaa askartelujen kanssa varman päälle eli luottaa yksinkertaisuuteen ja kaivaa materiaali varastoistani. Pallopaperi saattaa ehkä joidenkin mielestä muistuttaa enemmän tonttulakkia kuin joulukuusta, mutta joulujuttu kuin joulujuttu. Juhlan tuoja kuin juhlan tuoja.

 
  

Vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että niin kortissa kuin postimerkissäkin on tosiaan kolmionmallinen kuusi, jonka kärjessä tuikkii tähti. Tårta på tårta kääntyy tänä jouluna muotoon kuusta kuusen päälle.

Miten te osallistuitte tämän vuoden perinnehälinään, joka tunnetaan myös nimellä joulukorttien viimeinen postituspäivä? Tuntuiko juhlalliselta?

lämpöö

9.12.2012


Nää villajutut ois vähän niin kuin räppäreitä ja tulis tuomaan mulle lämpöö. Ai häh?

Vähän aikaa sitten talvi yllätti paitsi autoilijat, pyöräilijät ja Vr:n myös minut. En nimittäin löytänyt mistään lämpimiä tumppuja ja palelin parinakin päivänä 15 asteen pakkasessa ja purevassa tuulessa vain ohuet sormikkaat muutenkin kuivuneiden käsieni suojana. Todellisuus oli juuri niin surullinen kuin se kirjoitettuna kuulostaa, joten ei auttanut kuin ryhtyä hommiin. Ohje ja lanka ovat Novitaa, ohje täältä ja lanka Isoveljeä. Paksun langan ansiosta valmistuivat parissa illassa ja lämmittävät sormikkaiden päällä ihanasti.


Pipo on muutama vuosi sitten ostettu liian iso H&M:n alepipo (tippui silmille, surullinen näky tämäkin) purettuna ja uudelleen neulottuna. Lanka on jotain ihanan pehmeää ja kutittamatonta (ei toivoakaan, että tunnistaisin materiaalia ilman lappua) kaksinkertaisena, puikot kolmosen ja silmukoita 92.

Kaulahuivi ei ole oma tuotokseni. Sitä ei varmaan lasketa, että pari vuotta sitten tein huivista tuubimallisen ompelemalla päät yhteen ja nyt palasin lähtöpisteeseen purkamalle ompeleet.

Lämmintä talvea!