Tällä viikolla aloitin siis jälleen työt, minkä ansiosta aamuni ovat aikaistuneet hurjasti. Työt ovat myös johtaneet minut pois keskustan tehokkaasti valaistuilta kaduilta, ja muutamankin kerran olen huomannut moittivani itseäni ja tyhmyyttäni siitä, ettei takissani roiku taaskaan heijastinta varoittamassa autoilijoita liikkeistäni. Kotiin saavuttuani heijastinpuute on unohtunut hienosti, joten sama on toistunut taas seuraavalla kerralla, kun nokkani olen ulos pistänyt. Pari päivää sitten jopa laitoin puhelimeen muistutuksen, että laita nyt herranjestas nainen se heijastin takkiin roikkumaan, ettet jää auton alle.
Ja eilen sitten näin tämän Nyt.fi:n jutun, joka aiheutti vihdoinkin toimintaa heijastinrintamalla. Nyt on sitten minullakin heijastin, ja aika hieno sellainen! Nytin juttu johti Pitsiä, kukkia ja itsetehtyä elämää -blogiin, josta löytyy ohje hauskaan heijastinkukkaan.
Tekovaihe ei tosin mennyt ihan kuin Strömsössä, tai ihan kuin Pitsiä, kukkia ja itsetehtyä elämää -blogissa.
Ensinnäkin, missä ovat kaikki ne pyöreät mainosheijastimet, joita muistan saaneeni lukuisia? Löysin ainoastaan partioliljan muotoisen heijastimen, siipiheijastimen ja lamppuheijastimen. Lähimpänä pyöreää oli lamppu, joten sillä mentiin.
Eikä minulta tietenkään löydy reikäpihtejä, joten tein reiät sen sijaan neulalla, hakaneulalla ja linkkuveitsen korkinavaajalla. Ja tässä vaiheessa olin jo leikannut lampusta pyöreän, joten kerrokset olivat irrallaan, mikä vaikeutti rei'ittämistä huomattavasti. Ei näin!
Lopputulos miellyttää kuitenkin silmiäni, joten huomatkaa minut ja hieno heijastimeni, espoolaiset yksityisautoilijat!
Post Comment
Lähetä kommentti