Image Slider

eläinpeitto - viimeisiä viedään

30.10.2012

Niin joo, mullahan oli tää eläinpeittohomma kesken. Mites tätä taas tehtiinkään?

Pikkusen aikaa on tosiaan vierähtänyt siitä, kun viimeksi kaivoin peiton palaset sieltä pahaisen keittiön kaapin päällä olevasta laatikosta. Nyt kuitenkin tartuin itseäni niskasta ja virkkuukoukkua varresta ja viimeistelin loputkin eläinpalat. Kuvissa vilahtaa myös viltin reunusta, mutta lanka loppui kesken, joten valmiin työn esittely seuraa perässä. (Tällä hetkellä olen tosin langan- ja kaiken muunkin aivan välttämättömän ostolakossa, joten voi vierähtää hetki.)

Keltaisen pupun ja pinkin norsun hienoon seuraan pääsivät muun muassa oranssi kala ja keltainen kirahvi. Toisin sanoen, tässä viimeiset seitsemän palaa. (Yhteensä paloja on siis 16, aiemmat löytyvät täältä, täältä ja täältä.)


Söpö lammas, jonka esikuva on täällä, muistuttaa kovasti lammaspehmolelua, jonka sain lapsena lahjaksi. Silläkin oli pinkki pää ja jalat ja pörröinen olemus.


Paloja yhdistellessä en yhtään miettinyt, että mitkä eläimet tulevat vierekkäin. Kävikin sitten niin, että iloinen harmaa valas ja harmaa delfiini muodostavat vesieläinkulman oranssin kalan kanssa.


Nalle, jonka koristeet tein vahingossa nurjalle puolelle enkä enää jaksanut korjata, ja vesieläinkulman eksoottinen kala.



Huh, sanon minä ja haaveilen jo seuraavasta isommasta työstä.

vaalipäivä ja muita ihania (pipo)asioita

28.10.2012


Hyvää vaalipäivää!

Kaksissa edellisissä vaaleissa (eli kolmena kertana) en ole päässyt äänestämään vaalipäivänä, joten tässä on kyllä melkoista juhlan tuntua. Pesin oikein hiukset ja kaikkea. Kohta lähden lähikoululle naapuruston mummojen sekaan raapustamaan numeroa äänestyslappuun ja sitten vaalikahveille. Tai kaakaolle, josta aloin haaveilemaan välittömästi ensilumen sadettua. Illalla sitten jonkinlaista vaalivalvojaista, tai ainakin muutaman ehdokastutun tulosten ja lapsuuden kotipaikkakuntani poliittisen tilanteen tarkistaminen.

Päivän mahtavuuden kruunaa pikkupakkasessa lämmittävä Muita ihania -blogin syyspipo, joka on kyllä ihanin pipo aikoihin!


Lankavaihtoehtoja ei varastoistani löytynyt varsinaisesti ylenmääräisesti, mutta harmaan ja oranssin yhdistelmä toimii mielestäni mainiosti. Silmukkamäärääkään en joutunut muokkaamaan, vaikka teinkin pipon nelosen puikoilla ja tuntemattomalla langalla. Tupsun kanssa sen sijaan kohtasin haasteita, kun edellisestä tupsuaskartelusta oli sen verran aikaa, että ensimmäisestä versiosta tuli aivan liian iso ja tiivis. Edes lankojen lyhentäminen ei auttanut, mutta onneksi toinen yritys onnistui paremmin. Valtava kiitos ohjeesta, Muita ihania -Tiina!

villasukkalahja

26.10.2012

Esittelin aikaisemmin irtokauluksen, jonka olin ajatellut antaa ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Jo tuolloin kuitenkin epäilytti, ja kun sitten sain mielestäni paremman idean, päädyin toisenlaiseen lahjaan.

Let me introduce you, synttärilahja vol. 2!

Tat-ta-daa! Villasukat! Ensimmäiset tekemäni aikuisten villasukat koskaan! (Oli pakko kirjoittaa tuo fakta korttiinkin, ainakin saan anteeksi kaikki mahdolliset virheet.) Vähän aikaa sittenhän tein kummitytölleni minikokoiset villatennarit osana ristiäislahjaa, nyt siis samanlaiset aikuiskoossa. Olen itse todella ylpeä lopputuloksesta, tuli ihan hirmu hienot. Saattaakin olla, että näitä löytyy myös joulupaketeista tänä vuonna.

(Myöhemmin luin tosin jostain, että sukat pitäisi vielä höyryttää ennen käyttöönottoa. Tai siis kaikki neuletyöt kai pitäisi, mutta jotenkin se nyt jäi. Olen silti ylpeä, ja nytpä ainakin tiedän.)


Tein sukat Novitan Nalle-langasta vyötteen sisäpuolelta löytyneen ohjeen mukaan. Ainoastaan varressa sovelsin, jotta lopputulos näyttää enemmän tossumaiselta. Valkoiseen lankaan vaihdoin kerros ennen kärkikavennusten aloittamista. Kengännauhat letitin puuvillalangasta seitsemällä säikeellä, niiden solmeilu olikin koko homman hitain ja tylsin vaihe.


Korttiin käytin täältä tuttua kirjontatekniikkaa. Ötökkään liittyy tarina, ihan muuten vaan en 26-vuotiaan naisen korttia ehkä sellaisella koristelisi. Nyt tuo koppakuoriainen edustaa yhteisiä muistoja ja hetkestä nauttimista, kaikkea sellaista ihanaa ystävyyshömppää.

Paljon onnea, S, vaikkakin vähän myöhässä!

langasta lampunvarjostin

24.10.2012

Vähän aikaa sitten uutisoitiin yrityksestä, joka on keksinyt alkaa myymään Ikean huonekaluihin sopivia päällysteitä, joilla koko kansan huonekaluista saa edes hieman persoonallisemman näköisiä. MyKea ei ole yksin markkinoilla, sillä internetin ihmemaasta löytyy monenlaista yrittäjää Ikea-huonekalujen tuunauksen saralta. Ainakin Bemz ja SaveMySofa myyvät Ikean sohviin ja tuoleihin uusia kangaspäällisiä, ja Prettypegsin tuotteilla voi laittaa sohvien ja sänkyjen jalat vaihtoon. Saksasta löytyy parikin yritystä, jotka tarjoavat pelastuksen kloonattuihin Ikea-koteihin kyllästyneille.

Todellinen aarreaitta Ikea-huonekalujen omistajille (ja niihin kyllästyneille) on Ikea Hackers -blogi. Blogissa esitellään erilaisia tuunauksia, joita ihmiset ovat Ikea-huonekaluilleen tai niiden avulla tehneet. Tuunaukset vaihtelevat huonekalujen päällystämisestä anopinkieli-kasveille täytetyn sängynpäällisen rakentamiseen ja raastinlampusta lasten piirustusten ripustamiseen. Luulen, että blogista löytyy mitä vain, jos vaan jaksaa selailla.

Oma ensimmäinen Ikea-tuunaukseni on hyvin yksinkertainen ja valmistuu nopeimmilta alle tunnissa. Sain ajatuksen, kun etsiskelin ohjetta ja ideaa virkatun lampunpäällisen tekemiseksi (pimmelin outous on alkanut vähän kyllästyttämään, tekoauringoksikin tuo on tässä synkkyydessä liian väritön) ja törmäsin tähän ohjeeseen. Langalla päällystetty lampunvarjostin näytti sen verran kotoisalta ja kauniilta, että päätin itsekin kokeilla sellaista synkeän ruskeaa Ikea-lampunvarjostintani päällystämään.


Ensin meinasin jotain jännempää virkkaustekniikkaa, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan vähän isomman koukun (todellisuudessa en omista koukkua väliltä 4-8), jolloin kiinteillä silmukoilla virkattu pinta on sopivan löysä ja elävä. Ruskea varjostin näkyy alta vähän tyhmästi, valkoinen olisi mielestäni raikkaampi, mutta ei se mitään, näillä mennään. Valon kirkkauteen paksu lanka vaikuttaa jonkin verran, joten esimerkiksi työvalon päällystykseen en tätä välttämättä suosittele.

pöllöpää

21.10.2012

Minulla ja siskollani on aika erilaiset maut. Siskoni mielestä värikkäät tennarit ovat kenkien ykkösiä, minä valitsen mieluummin klassiset nilkkurit. Siskoni pukeutuu trikootunikoihin ja legginseihin, itse pidän maksihameista ja löysistä paidoista. Ja niin edelleen.

Tyyliemme ja makujemme erilaisuudella ei ole hitusen väliä, mutta nyt olen huomannut muutaman kerran miettiväni, miten itse pukisin siskoni pienen tytön, joka tunnetaan täällä myös kummityttönäni. Jos hän olisi minun, pukisin vauvalle paljon värejä. Laittaisin tytön päälle samaan aikaan pallopaidan ja raitahousut. Ilmojen kylmetessä vetäisin jalkaan vielä salmiakkikuvioiset villasukat. Ja villapaitoja, oi villapaitoja minä hänelle pukisin.

Lapsen vanhemmatkin pukevat vauvan kivasti, mutta en silti oikein tiedä, mistä he lapsellaan pitävät. Luultavasti sillä ei ole heille edes väliä, ja hyvä niin. Eihän lapsi ole mikään asustenukke. Mutta kuten aiemmin kävi ilmi, näin lapsettomana on helppo ajatella, että oma pieni olisi kiva pukea kauniisti. Niin että eri lähteistä tulevien nesteiden siivoamisen välissä voisi ihastella, että "onpa tuo söpö tuossa paidassa" (ihan kuin siihen mitään paitaa tarvittaisiin). Tai huivi kaulassa. Tai sukat jalassa. Tai pöllöpipo päässä?

Pöllöpipo siksi, että olen tehnyt sellaisen. Kolmesta syystä se kuitenkin koristaa tällä hetkellä peiliäni kummityttöni pään lämmittämisen sijaan. 1) Minä en sitten ole mikään hemmotteleva täti, jolta saa koko ajan lahjoja. 2) En ole ihan varma oikeasta koosta, joten pidän itselläni mahdollisuuden purkaa pipo ja tehdä suurempi tai pienempi. 3) En tiedä, haluavatko kummityttöni vanhemmat pukea lapsensa pöllöpipoon.


Pöllöpipon ohje on täältä. Langat ovat DROPS Parisia ja koukku nelonen.

Kuinka rohkeita te olette tekemään muille vähän erikoisempia käsitöitä? Olenko ainoa lälläri?

lempiasioita

20.10.2012
(Tässä oli ensin pieni alustus lempimisestä ja lemmestä, mutta aina enempi ei ole parempi, vai miten sitä nyt sanotaankaan. Asiaan.)

Sain vähän aikaa sitten kekseliäältä Madam B.C.:ltä ilostuttavan haasteen, joka on lähtöisin Mokonmaailmasta. Haaste kuului näin:

Omat lempiasiat tuovat iloa ja piristystä arkeen. Siksi haluamme jakaa blogihaasteen, jonka ajatuksena on muistuttaa sinua ottamaan hetki itsellesi ja nauttia omista lempiasioistasi.

Näin osallistut haasteeseen:
  1. Listaa tämän hetken kymmenen (10) lempiasiaasi
  2. Jaa haaste vähintään viidelle (5) tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille
  3. Voit halutessasi myös osallistua Mokon myymäläinstallaatioprojektiin sekä Mokon lahjakortin arvontaan lähettämällä oman lempiasiat-listasi osoitteeseen mokomarket@moko.fi otsikolla: Minun lempiasiani. Ilmoitathan meilissä yhteystietosi. Kaikista lähetyistä lempiasioista valitaan osa ja nämä valitut aiheet tulevat olemaan osa Moko Marketissa järjestettyä esillepanoinstallaatiota, jota päivitetään viikottain teidän lähettämillä lempiasioilla. Jokaisen esiteltävän lempiasian yhteydessä mainitaan lempiasian kertojan nimi ja paikkakunta. Voit seurata myymälän installaatioita Facebook-sivuilta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 50€ lahjakortteja Moko Markettiin (arvo yht. 150€). Teidän lempiasioiden mukaan elävä Lempiasioita-näyttely rakennetaan viikolla 41 ja arvontaan voi osallistua 3.10. - 2.11.2012. Moko Oy pidättää oikeuden muutoksiin.
  4. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein!
Sitten mennään! (Pyydän jo etukäteen anteeksi sitä, että moneen kohtaan tuli kuin huomaamatta useampi kuin yksi ihana asia, mutta muuten olisin kirjoittanut koko listan lautapelien pelaamisesta perheen kanssa.)


1. Maljojen nostaminen ja kippistely. Olennaisen osan ihanuudesta tekevät seura ja ennen kaikkea kippistelyn syyt. Viikon sisään olen nostanut maljan esimerkiksi naisten kauneudelle, uudelle alulle, Ranskalle, vanhenemiselle ja nuoruudelle. (Ei tarvitse huolestua, yleensä en viikon sisällä kippistele ihan näin paljon, mutta tähän viikkoon sattui sisältymään jälleennäkemisiä, poikaystävästään eronnut ystävä, kaverin melkein valmis gradu ja muuten vaan maljan arvoisia hetkiä ja ihmisiä. Ja jokaisen noston välissä lasia ei täytetty uudelleen.)
2. Lautapelien pelaaminen oman perheen kanssa, pelit aloittava jonkun perheenjäsenen toteamus "mä en oo varmaan koskaan voittanu tätä" (ei pidä koskaan paikkaansa) ja äidin huijaustunnustukset.
3. Kohta kolme kuukautta vanhan kummitytön tiukka ote kummitädin etusormesta. <3


4. Lämpimän teekupin pitely molemmilla käsillä. (Kynsilakan kuluneisuus kertoo siitä, että teetä on tullut juotua niin paljon, että kuppeja on tarvinnut tiskata jatkuvasti.)
5. Gilmoren tytöt. Team Jess. Nyt ja ikuisesti.
6. Asuntoni natisevat lautalattiat.


7. Kirjasto ja siellä kaikki kirjat ja lehdet, kaartuvat portaat, epälooginen hyllyjärjestys ja ulko-ovi, jota pidellään auki ja jota saa pitää auki toisille. Sekä se yksi söpö sivari.
8. Sadevaatteet ja vettä pitävät kengät sateella.
9. Ensimmäiset itse tekemäni aikuisten villasukat ikinä.
10. Kesätauolta palanneet tv-sarjat.

Tämä haaste on oikeastaan jo kiertänyt lemppariblogeissani, joita tarvitaan siis ehdottomasti lisää. Vinkkaa täten, jos tiedät tai itse pidät mainiota blogia, ja ota haaste omaksesi! Vasemman reunan naapuritontilla-lista kaipaa päivitystä!

pistetäänkö pylväitä pakettiin

18.10.2012

Otin koululaisista mallia ja olen edelliset kaksi viikkoa lähinnä lomaillut. Kävin vanhemmillani, Kööpenhaminassa ja ystävälläni toisessa kaupungissa. Sairastin myös syysflunssan, joka tukottaa ikävästi edelleen. Nyt on kuitenkin pakko palata gradun pariin, ja sitä vältellessä tietenkin samalla myös tänne.

Erityisen rakkaalla ystävälläni on viikonloppuna synttärit, ja Euroopan toiseksi väkirikkaimmassa kaupungissa elävälle lahja olisi pitänyt lähettää kai eilen. Itse olen toimessa siis tietenkin tänään.

Arkailen aika usein itsetehtyjen lahjojen antamista, mutta tälle ystävälleni ainakin osa lahjaa on usein ollut jotakin rakkaudella pakerrettua. Paketeista on löytynyt esimerkiksi kaulakoruja, sormuksia, korviksia ja painettuja t-paitoja. Tällä kertaa idea lahjaan tuli yhdellä kauppareissulla, jonka teimme tämän pian vanhenevan ystäväni kanssa Helsingissä loppukesästä. Ihastelimme H&M:ssä pitsisiä irtokauluksia, jotka olisivat sopineet ystäväni tyyliin kuin se kuuluisa nenä päähän, mutta sopivaa ei oikein löytänyt.

Arvaattekin jo varmaan (kuvatkin toiminevat pienenä vihjeenä), että lähdin muutama viikko sitten etsimään ohjetta virkattuun irtokaulukseen. Kokeilin muutamaa löytämääni mallia, mutta mieleistä ei kuitenkaan oikein löytynyt. Lopulta luotin sitten omaan päähäni ja virkkasin kierrätyskeskuksesta löydetyllä langalla yhden ihan loppuun asti. Nyt en ole kuitenkaan ihan varma, viitsinkö laittaa tätä pakettiin. Mihin tämän voisi yhdistää?

epäonnistumisen päivänä epäonnistuneita tekeleitä

13.10.2012
Kaikille käsitöiden tai vastaavien tekeville on aika varmasti tullut tutuksi ilmiö nimeltä epäonnistuminen. Idea ei joskus (yleensä?) väänny todellisuudeksi tai mallin muokkaaminen tekee tuotoksesta tunnistamattoman.

Mutta ei se mitään, sillä tänään vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää, jolloin epäonnistuminen on ihan jees ja tie uudistumiseen. Enemmän ja syvällisempää päivästä täältä.

Epäonnistumisen päivän kunniaksi muistelen omia epäonnistuneita käsitöitä ja tuunauksiani.
  • klassinen "otan tästä paidan sivusta vähän sisään" ja sen jälkeen "oho, liian pieni".
  • niiden korvisten piti olla helmikudonnalla tehdyt, mutta en saanut lankoja pääteltyä nätisti. vaihdoin helmikudonnan ystävänauhan solmeilemiseen ja ajattelin pudottaa helmiä vasta loppuun roikkumaan. lankoja oli kuitenkin liikaa ja helmien reiät liian pieniä, joten lopputulos on pelkkää solmeilua.
  • oli ikean mustanruskea pöytälevy ja vaaleamman ruskeaa maalia. oli mustaan kyllästynyt asukas ja suti, mutta ei ollut hiontaa tai pohjakäsittelyä. tuli epätasainen ja tahmainen lopputulos.
  • turkoosista sulista tehdyistä korviksista jäi väriä ihoon, onneksi tämä tapahtui samana vuonna, kun Avatar teki sinisestä ihosta viileen.
  • helmistä tehty statement-kaulakoru vääntyi ja kääntyi, eikä millään suostunut pysymään nätisti kaulassa. purkutuomio.
  • pikkuveljelle neulottu pipo venyi ensimmäisessä sateessa monenkertaiseksi. silmille tuli.
  • lähes jokaisen käsityön aloittava yritys (ohjeet luettu huonosti, väärää lankaa, väärä puikkokoko) ja purku -episodi. toistuu yleensä yhdestä kolmeen kertaan, kunnes tekniikka on hiottu sopivaksi tai hermot riekaleina. (niin ja mallitilkkuja en tee, jos joku ei tästä jo arvannut.)
  • kaulakorua varten ostettu Cernit-massa muuttui uunissa aivan ihon väriseksi, näytti muuten kaulalla aika irvokkaalta.
Joskus epäonnistumisista tulee paha mieli, etenkin jos tekele on tarkoitettu läheiselle annettavaksi. Mutta se fiilis, kun pitkän yrityksen jälkeen jokin kolahtaa paikalleen ja keksii paremman tekniikan tai sopivan silmukkamäärän, on vertaamaton. Epäonnistutaan siis jatkossakin, koska kai se vaan on osa elämää ja käsitöitä. Ja kuten päivän ajatuksenakin on, ilman epäonnistumista ei kehitettäisi mitään uutta. Olisi saattanut vaikka 

kauden eka pipo

12.10.2012

Syksyn ensimmäinen pipo on neulottu DROPS Designin ohjeella. Lanka on jotain pehmeää ja ikuisuusvanhaa, jonka kerin kesken jääneestä pipotekeleestä. Muistelen, että olen neulonut tästä langasta jo useammankin pipon ja kyllästyessäni sitten purkanut ja neulonut taas uuden. Tekeekö kukaan muu niin?

tutti mielessä, kirjain rintapielessä

2.10.2012

Siitä asti kun näin A Beautiful Mess -blogissa kirjomalla koristellun valokuvan, olen halunnut testata tekniikkaa itsekin. Viime viikolla sain siihen viimein tilaisuuden, kun juhlimme kummityttöni ristiäisiä (joiden etiketissä mokailin jo ennen kuin pääsin edes paikalle).

Pikkuinen näyttää kuvassa niin mietteliäältä (ja oikeassa yläkulmassa sattui olemaan sopivasti tyhjää), että päädyin klassiseen ajatuskupla-koristeluun. Tutin kirjoin ajatuskuplaan siksi, että toistaiseksi melko kevyen vauvakokemukseni mukaan pienillä ihmisen aluilla on mielessä lähinnä maito, tissi tai joku muu suuhun tungettava. Realistisempaa olisi varmaan ollut kirjoa vauva ajattelemaan tissiä, mutta tutti saa palvella tässä siistitymmässä versiossa. Tutin kirjonnassa oli vähän haastetta, mutta mielestäni lopputulos on ihan tunnistettava, vaikka välillä näyttikin jo huonolta. Valokuvassa reiät näkyvät nimittäin niin selvästi, että harhapistoihin ei ole juuri varaa. Tähän tuli muutama ylimääräinen reikä, mutta ne ovat onneksi tutin punaisen osuuden alla näkymättömissä. Rintapieleen kirjoin vielä M-kirjaimen viittaamaan vauvan ensimmäiseen nimeen, joka oli tiedossa jo ennen ristiäisiä.


Valokuvassa kahden päivän ikäinen tyttö on vajaassa kahdessa kuukaudessa muuten kasvanut (kirjoitin ensin lihonut, mutta siitä ei taida vauvahommassa olla kyse) melkein kaksi kiloa. En ymmärrä, miten viisikiloisina syntyneiden vauvojen sylikummit pärjäävät, sillä minun teki tiukkaa jo tämän nyt viisi kiloa painavan neidon kanssa. Vielä kaksi päivää myöhemminkin käsissä tuntuu, kun sopivasti venyttelee. (Kertookohan tämä kuitenkin enemmän kummin lihaskunnosta kuin vauvan painavuudesta...) Kummitäti muuten kiittää, että pieni oli koko kastehetken ajan oikein hienosti. Vähän nukahteli, mutta ei pitänyt ääntäkään. Sydän.

mitä teen, kun teen käsitöitä

1.10.2012
  

Yhteen asiaan keskittyminen on niin mennyttä! Kun virkkaan, neulon, solmeilen, askartelen, näpertelen tai etsin inspiraatiota, samalla minä esimerkiksi...


Mitä muut tekevät, kun tekevät käsitöitä?

(Kuvissa keskeneräisiä käsitöitä. Tänään illalla tulee Suomen huippumalli haussa ja Elisabeth möter, josko saisin vaikka niitä katsoessa jotain valmiiksi.)