kun kerran eevakin

14.9.2012

Mikään ei saa tätä nuorta naista siivoamaan tehokkaammin kuin äidin ilmoitus yökyläilystä. Pyyhin pölyt, imuroin, heitin pilaantuneet ruuat menemään, puhdistin peilit. Toisin sanoen puunasin siis parhaani mukaan, ja silti jäi tuntumaan, että asuntoni kaipaa jotain kohennusta.

Kuten melkein joka päivä, kävin sitten vilkaisemassa Kaikki mitä rakastin -blogissa, josko sinne olisi tullut uusia juttuja. Ja olihan sinne. Yksi sellainenkin, jossa kirjoittaja Eeva noin niin kuin ohimennen mainitsee virkanneensa vessanmaton. Ensimmäinen ajatus: Se osaa virkatakin, voiko nainen enää olla symppiksempi! Toinen ajatus: Mä kans!

Siltä istumalta lähdin (ihan oikeasti, koko lähtöprosessiin meni ehkä 3 minuuttia) pyöräilemään Oulunkylän Lankamaailmaan, jossa kiikutin kassalle elämäni ensimmäistä kertaa kuteita. Vielä takaisin ihanan Käpylän läpi, ja alle tunnin päästä projektista päättämisessä istuin lattialla selvittelemässä kudekasaa.

Neljä tuntia myöhemmin matto oli valmis. Äidin tuloon oli vielä ainakin 18 tuntia.


Matonkuteista mitään tietäväni ostin sellaista paksua (ja edullisinta) trikookudetta, jota oli seinän täydeltä eri väreissä ja erikokoisissa vyyhdeissä. Virkkauskuteen bongasin vasta lähtiessä ja katsomatta ajattelin, että erona olisi vain se, että virkkauskude oli pyöritelty valmiiksi palloksi. Ilmeisesti virkkauskude on kuitenkin kapeampaa ja siten ehkä helpommin käsiteltävää esimerkiksi pitsikuviollista mattoa tai muuta tehdessä. Tämä ostamani on leveydeltään noin 4 cm, leveys tosin vaihtelee välillä isostikin.

Matto tehdään näin: Luo 32 silmukkaa. 1. kerros: yksi ketjusilmukka, loppukerros kiinteitä silmukoita jokaisen edellisen kerroksen silmukan etureunaan. Loput kerrokset: sama kuin ensimmäinen kerros. Aikamoista.

Matossa on leveyssuunnassa 32 silmukkaa ja käytin siihen kaiken ostamani eli 1,6 kg trikoota. Kooltaan matto on 50 x 150 cm. (Kylppärini sen sijaan on leveydeltään 74 cm, ihan vain tiedoksi.)

Kyllä äidin nyt kelpaa.
Post Comment
Lähetä kommentti