Image Slider

ensimmäisen maailman ongelma ja ratkaisu siihen

31.8.2012

Välillä valittaessani jostakin turhanpäiväisestä kuittaan asian sanomalla jotakin tyyliin "on mullakin ongelmat" ja naurahdan päälle. Lausahduksella muistutan, etten tosiaankaan kuvittele minun ongelmieni olevan maailman vakavimpia ja että tiedostan kyllä, että jollain asiat ovat niin huonosti, ettei ongelmaani pystyisi hänelle edes muodostumaan.

Tällaista ongelmaa kutsutaan ensimmäisen maailman ongelmaksi (lisää löytyy First World Problems -sivustolta), ja sellainen minulla on.
"Ladattuani älypuhelimeeni urheilu- ja musiikkiohjelmat, olen ottanut sen mukaan lenkille. Koska lenkkivaatteissani ei ole tarpeeksi isoa taskua, joudun kantamaan puhelinta kädessäni. Paremman pidon takia olen pitänyt puhelinta pussukassa, joka nyt on hikinen, eikä siis sovellu enää käytettäväksi muuten kuin lenkillä."
Etuoikeutettu ja näppärä ensimmäisen maailman ihminen kun olen, keksin ongelmaani onneksi ratkaisun. Saanen siis esitellä uuden (ja nykyistä lenkkipussukkaa paljon hienomman) puhelinsuojan.


Suojapussi on virkattu tätä ohjetta hieman muunnellen.

älä tule paha uni

30.8.2012

...tule hyvä uni!

Ollessani lukiossa (eli melkein 10 vuotta sitten) sain Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana olleelta ystävältäni unisiepparin. Silloin sitä tosin kutsuttiin dream catcheriksi, koska ainakaan meidän pikkupaikkakunnallamme ne eivät olleet mikään yleinen juttu. Se oli tehty intiaanireservaatissa, joten esineessä oli jotain aitoutta. Niin, oli, sillä nyt en löydä tuota unisiepparia mistään. Olen reilun kahden vuoden aikana muuttanut viisi kertaa, ja sieppari lienee näiden muuttojen uhri.

Viikonloppuna näin unta graduseminaarista (jossa ohjaaja sanoi, että kaikilla muilla näyttääkin olevan asiat ihan hyvin, mutta Laura voisi jäädä juttelemaan seminaarin jälkeen), joten päätin, että unisieppari on saatava pitämään vastaavat painajaiset jatkossa poissa. Ja ovathan ne nyt nättejäkin.

Eilen marssin siis Sinelliin hankkimaan kehysrinkulaa. Rinkula löytyi (noh, kaksikin, olivat aika edullisia), muuten päätin pärjätä omistamillani materiaaleilla.

Ja tässä lopputulos. Ensin en päällystänyt rinkulaa, mutta sitten halusinkin päällystää, joten purin koko homman ja aloitin alusta. Nyt on hyvä. Tai no, viime yönä näin unta pikkuveljestäni, josta oli tullut aikamoinen pahis. Jossei siis hyvä toimivuusmielessä, niin ainakin kauneudessa.


Toinen hankkimani rinkula on suurempi, ja siihen aion viritellä jonkinlaisen pitsiliinan, vai mitä maljakonalusia ne pienet ovatkaan. Kävin eilen jo kahdessa Fidassa katselemassa, mutta niistä ei löytynyt. Ei olisi iso homma tehdä itsekään, joten voi olla, että käyn hakemassa lähikirpparilta vain valkoista lankaa.

pinkki norsu ja oranssi poro

27.8.2012

Eläinsatupeiton tekemisessä kivoimmaksi on osoittautunut eläinkuvioiden virkkaaminen. Reunojen tekeminen ei sen sijaan juuri kiinnosta. Eikä mallien etsiminenkään enää, kun tuntuu, että kaikki mahdolliset kivat eläimet on jo käytetty. Ideoita?

Koska periaatteessa yksinkertainen on mielestäni usein rönsyilyä kauniimpaa (jep, silti teen tällaista supervärikästä peittoa), päätin tehdä kaikista paloista saman kokoiset. Eläinten taustoineen tulee siis olla suhteiltaan vastaavia, jotta koot saadaan täsmäämään reunakerroksia lisäämällä. Pitäkää peukkuja, että onnistuu!

Tässä esittelyssä neljä palaa, jotka olen saanut valmiiksi reunuksineen kaikkineen. Silmiä ja suitakin löytyy!


Jos olen panostanut palojen kokoon, realistisuus eläinten kokojen ja värien suhteen on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Siksi siis vaaleanpunainen norsu (sateenkaarireunoineen tässä on ehkä pienoista Dumbo-henkeä), sinisiipinen harmaapöllö ja oranssi poro.

Malleja olen etsinyt hakukomennolla cross stitch (tämän haluamasi eläin), ja löydöksiä olen sitten tarpeen mukaan muokkaillut sopivaksi.

Tässä linkit esikuviin:

Ensi kerralla koruhommia, tai ompelua. Ehkä.

pinterest interest

18.8.2012

 

 

Kuka muu hakee inspiraatiota Pinterestistä?

virkkaajan peukalo

12.8.2012

Sen siitä saa.

Eläinsatupeitto sitten joskus


Kun nyt pääsin ihmettelemästä yhtä peittoa, tulee heti perään seuraavaa. En vaan voinut vastustaa, kun näin tämän Hupsistarallaan blogissa. Joo, kyse on eläinsatupeitosta.

Kävin lainaamassa kirjastosta Sanna Vatasen kirjan Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta! (WSOY 2010), josta alkuperäinen ohje löytyy. Hinku päästä tositoimiin oli kova, joten kaivelin lankavarantojani ja löysin puuvillalankoja pingviinin tarvittavissa väreissä. Palan neulottuani aloin kuitenkin miettimään nurjaa puolta, joka ahkerasta langanviennistä (?) huolimatta jäi omilla taidoillani aika rumaksi ja epäkäytännölliseksi. Google soi, ja löysin Keskeneräisyyksiä-blogin, jonka kirjoittaja oli tehnyt peiton virkaten. Kirjovirkkaus oli minulle ihan uusi juttu, enkä meinannut millään tajuta, että miten sitä voidaan tehdä tasona (ohjeiden mukaan ei oikein voidakaan, ellei katkaise lankoja joka kerroksen jälkeen). Tähänkin löytyi onneksi ohje Keskeneräisyyksiä-Jennyltä.


Tässä välissä ehdin käydä lankakaupassakin (mun jämälangat on lähinnä villaisia ja erittäin maanläheisen värisiä), ja nyt on sitten yksi pala valmiina (kai tämä lasketaan valmiiksi, vaikka päättelyt ovatkin vielä tekemättä ja silmät puuttuvat). Langanpäiden runsaus johtuu siitä, että ruskea lanka on jotain liukuvärjättyä (ihan oikeaa jämälankaa, tosin en ole varma, olenko ikinä tehnyt tästä mitään), joten aina epäsopivan värin alkaessa piti katkaista ja rullata kerää seuraavaan oravaisen oranssiin kohtaan, samasta syystä johtuvat myös nuo persoonalliset viirut siellä täällä. Söpön pullukkaoravan ohje on Vatasen kirjasta (siellä siis neulottuna, mutta sama kuvio sopii virkkaukseenkin). Sen verran paljon pohtimista, purkamista ja uudelleen tekemistä jo yhden palan tekeminen vaati, että tähän asti kuluneita tunteja en uskalla edes laskea. Onneksi saajasta ei ole edes tietoa (raaskinkohan edes antaa tätä kenellekään), joten kiirettä ei ole. Realistisin saaja lienee 10 päivää sitten syntynyt siskontyttö - sitten kun hän täyttää viisi. Tästä siis kuullaan varmasti vielä pitkään.

Valmistumista odotellessa voi ihailla muiden tuotoksia:

peitto/viltti/alusta

6.8.2012

Onko se viltti? Onko se peitto? Onko se alusta? En itse asiassa edes tiedä tämän työn tarkoitusta, mutta käsityöohjesivustojen vauvaohjeita katseltuani olen tullut siihen päätelmään, että tällainen viltin tapainen homma on aika must. Ainakin pienestä vauvasta saa söpöjä kuvia, jos viltin (tai mikä ikinä tämä nyt onkaan) kietoo sen ympärille (esim. näin, tai näin, ja oih, näin, ja vielä näin).

Viltin teon aloitin jo ennen joulua kuultuani perheenjäseneni raskaudesta. Työ valmistuikin tammikuussa, mutta se vaihtaa omistajaa vasta nyt pienokaisen tultua maailmaan.


Idean ja mallin vilttiin sain Lankamaailmassa, jossa vauvannuttulankoja etsiessämme bongasimme pieniä vauvalankakeriä eurolla kappale. Ohessa oli tekemäni kaltainen viltti, jota tutkailimme hetken ja kuskasimme langat (muistaakseni neljä kerää) kassalle. Myyjä muuten ehdotti, että ostamme Kool-Aid -jauhetta (joka itselleni on tuttu amerikkalaisena juomajauheena), jolla pienen kerän saa värjättyä jopa ilman vyyhdin avaamista (luultavastihan kaikki muut tiesi jo tän).

Kotona emme olleetkaan enää niin varmoja mallin silmukka- ja rivimääristä (puhelinta ei tietenkään sattunut olemaan mukana), joten lopulliseen työhön on sekoitettu myös omaa mielikuvitusta. Sen verran päätin heti poiketa esimerkistä, että jätin pois siihen virkatun/neulotun reunuksen ja kukat. 

Viltti on korinpohjaneuletta, minkä ansiosta se näyttää irrallisista neliöistä koostetulta. Alkuun tein 7 riviä ainaoikeinneuletta, jota jatkoin kummassakin reunassa 5 silmukkaa ja loppuun tietenkin taas 7 riviä.

Yksi "neliö" on kooltaan 10 silmukkaa x 12 riviä. Koko työssä "neliöitä" on 8x12, joten ainaoikeinneuloksen jälkeen ensimmäinen rivi neulotaan seuraavasti: 5 ainaoikeaa, *10 nurjaa, 10 oikeaa*, toista tähdillä merkittyä vielä 3 kertaa ja neulo loppuun 5 ainaoikeaa. Nurjalla puolella reunuksia lukuun ottamatta edellisen kerroksen oikeat ovat seuraavalla kerroksella nurjia ja päinvastoin. 12 rivin jälkeen osat vaihtuvat. Alla oleva kaavio selventää - tai sekoittaa. Vauvakokoinen viltti on kooltaan noin 50x60 cm.

korjaushommia

3.8.2012

1. Ostin kirpparilta rennon sinapinkeltaisen kesähameen (3€), mutta ensimmäisellä käyttökerralla kova tuuli onnistui avaamaan alimmaisia nappeja, joiden napinlävet olivat vähän löystyneet. Ompelin siis napin kiinni päällimmäisen kankaaseen. Laura 1 - tuuli 0.
2. Toinen viimeaikainen kirppariostos on juhlamekko (3,20€), joka oli muuten erinomaisessa kunnossa, mutta edellinen omistaja oli jostain syystä avannut selän laskokset. Ilmeisesti omistaja toivoi laskosten avaamisen tuovan lisätilaa vyötärölle, mutta siitä huolimatta mekko ei mahtunutkaan, sillä leikatut langanpätkät olivat edelleen paikoillaan. Nyt langanpätkät ovat poissa ja laskokset kiinni. Tämä pääsee päälle serkkuni häissä lauantaina.
3. Kolmas homma on oikeastaan osa isompaa työtä, jonka esittelen paremmin, kun se valmistuu lopullisesti. Inhaa, tiedän.

Nautinnollista viikonloppua!