Image Slider

valoisia lahjoja

23.12.2012

Eilen paistoi aurinko! En edes muista, milloin olen viimeksi nähnyt auringonvaloa, luonnonvaloakin viimeksi viikonloppuna, ellei lasketa sitä, kun töissä kävellään (sisällä) lounaalle tai kun käyn jonkun sellaisen työkaverin pöydän luona, jonka ikkunoista näkee ulos.

Auringonpaistehehkutus liittyy paitsi yleiseen fiilistelyyn myös siihen, että tästä valoilmiöstä johtuen oli totta kai pakko kuvata yksi joululahja. Tai oikeastaan juuri tämä yksilö on synttärilahja joulupäivänä syntyneelle läheiselle, mutta samantyyppinen ylläri paljastuu myös äitini joulupaketista.


Äitini lahja on vähän isompi ja tehty kokonaan tummanhaarmasta kuteesta. Tähän käytin loput tummemmasta virkkauskuteesta ja loput paikkasin matosta ylijääneellä trikookuteella. Ohje on Kangasaitan.

Tuossakin ohjeessa neuvotaan muuten käyttämään ontelokudetta, johon olen itse törmännyt vain Tiimarissa, jossa värivalikoima on ollut melko suppea. Käyttämäni kuteet olen hankkinut Oulunkylän Lankamaailmasta, mutta siellä ei taideta myydä ontelokudetta? Onko sitä tarjolla muissa Helsingin lankakaupoissa? Ja onko se hinnaltaan tyyriimpää kuin trikookude?

eläinpeitto on valmis

15.12.2012

Niin se koitti vaan tämäkin päivä, että eläinpeitto valmistui.  Pitkästä taipaleesta tähän pisteeseen voi lukea täältä.

Nyt kun peitto on valmis ja on luultavasti löytämässä tiensä yhden pienokaisen joulupakettiin, on hyvä aika jossitella. Eli jos nyt tekisin uuden eläinpeiton, näitä asioita miettisin:

- Virkkaisin ainakin palojen reunat etureunasta (oikealla puolella) tai molemmista reunoista etupuolen kohoraitojen välttämiseksi. Ehkä myös itse palat, jotta sisällä kulkevat langat piiloutuisivat paremmin ja pinta olisi sileämpi.
- Miettisin värien yhteensopivuutta paremmin: vähemmän realistisuutta, enemmän harmoniaa. (Ja vähemmän oranssia.)
- Päättäisin muutaman silmukkamäärän, jonka kokoisia palat olisivat. Kokojen ero olisi reunakerroksilla kurottavissa ja tarvittavien reunakerrosten jälkeen palat olisivat saman kokoisia, jolloin yhdistäminen olisi helpompaa ja lopputulos selkeämpi.
- Panostaisin palojen sijoittamiseen enemmän, jotta eläimet eivät katsoisi ulos peiton reunasta ja värit jakautuisivat tasaisemmin. Ehkä suunittelisin koko peiton väreineen ja kuvioineen jo etukäteen. (Luultavasti en.)

Jossittelusta huolimatta olen peittoon tyytyväinen, sen tekeminen oli hauskaa ja siihen uhraamani tuntien ja rakkauden ansiosta annan sen mielelläni lahjaksi.

Mietin hankkivani peiton oheen jotain mukavaa eläinsatukirjaa. Onko vinkkejä?

kuusta kuusen päälle

13.12.2012

Edellisistä vuosista poiketen ehdin tänä vuonna laittaa joulukortit postiin joulumerkeillä varustettuina. Pakko myöntää, että tuntui kivemmalta kuin siniristilippumerkin lätkäiseminen korttiin pari päivää ennen aattoa. Suhtaudun perinteisiin usein jotenkin juhlallisesti, mikä sai joulukorttien postittamisen muuttamaan arkisen keskiviikon joulusymbolien täyttämäksi juhlaksi. Tänään sama meno jatkui, kun työpaikallani kävi läheisen ruotsinkielisen ala-asteen viidesluokkalaisia esittämässä liikuttavan Lucia-shown.

Jotta pääsin tänä vuonna mukaan kansaa yhdistävään joulukorttihälinään, päätin ottaa askartelujen kanssa varman päälle eli luottaa yksinkertaisuuteen ja kaivaa materiaali varastoistani. Pallopaperi saattaa ehkä joidenkin mielestä muistuttaa enemmän tonttulakkia kuin joulukuusta, mutta joulujuttu kuin joulujuttu. Juhlan tuoja kuin juhlan tuoja.

 
  

Vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että niin kortissa kuin postimerkissäkin on tosiaan kolmionmallinen kuusi, jonka kärjessä tuikkii tähti. Tårta på tårta kääntyy tänä jouluna muotoon kuusta kuusen päälle.

Miten te osallistuitte tämän vuoden perinnehälinään, joka tunnetaan myös nimellä joulukorttien viimeinen postituspäivä? Tuntuiko juhlalliselta?

lämpöö

9.12.2012


Nää villajutut ois vähän niin kuin räppäreitä ja tulis tuomaan mulle lämpöö. Ai häh?

Vähän aikaa sitten talvi yllätti paitsi autoilijat, pyöräilijät ja Vr:n myös minut. En nimittäin löytänyt mistään lämpimiä tumppuja ja palelin parinakin päivänä 15 asteen pakkasessa ja purevassa tuulessa vain ohuet sormikkaat muutenkin kuivuneiden käsieni suojana. Todellisuus oli juuri niin surullinen kuin se kirjoitettuna kuulostaa, joten ei auttanut kuin ryhtyä hommiin. Ohje ja lanka ovat Novitaa, ohje täältä ja lanka Isoveljeä. Paksun langan ansiosta valmistuivat parissa illassa ja lämmittävät sormikkaiden päällä ihanasti.


Pipo on muutama vuosi sitten ostettu liian iso H&M:n alepipo (tippui silmille, surullinen näky tämäkin) purettuna ja uudelleen neulottuna. Lanka on jotain ihanan pehmeää ja kutittamatonta (ei toivoakaan, että tunnistaisin materiaalia ilman lappua) kaksinkertaisena, puikot kolmosen ja silmukoita 92.

Kaulahuivi ei ole oma tuotokseni. Sitä ei varmaan lasketa, että pari vuotta sitten tein huivista tuubimallisen ompelemalla päät yhteen ja nyt palasin lähtöpisteeseen purkamalle ompeleet.

Lämmintä talvea!

heijastinkukka

30.11.2012

Tällä viikolla aloitin siis jälleen työt, minkä ansiosta aamuni ovat aikaistuneet hurjasti. Työt ovat myös johtaneet minut pois keskustan tehokkaasti valaistuilta kaduilta, ja muutamankin kerran olen huomannut moittivani itseäni ja tyhmyyttäni siitä, ettei takissani roiku taaskaan heijastinta varoittamassa autoilijoita liikkeistäni. Kotiin saavuttuani heijastinpuute on unohtunut hienosti, joten sama on toistunut taas seuraavalla kerralla, kun nokkani olen ulos pistänyt. Pari päivää sitten jopa laitoin puhelimeen muistutuksen, että laita nyt herranjestas nainen se heijastin takkiin roikkumaan, ettet jää auton alle.

Ja eilen sitten näin tämän Nyt.fi:n jutun, joka aiheutti vihdoinkin toimintaa heijastinrintamalla. Nyt on sitten minullakin heijastin, ja aika hieno sellainen! Nytin juttu johti Pitsiä, kukkia ja itsetehtyä elämää -blogiin, josta löytyy ohje hauskaan heijastinkukkaan.

Tekovaihe ei tosin mennyt ihan kuin Strömsössä, tai ihan kuin Pitsiä, kukkia ja itsetehtyä elämää -blogissa.

Ensinnäkin, missä ovat kaikki ne pyöreät mainosheijastimet, joita muistan saaneeni lukuisia? Löysin ainoastaan partioliljan muotoisen heijastimen, siipiheijastimen ja lamppuheijastimen. Lähimpänä pyöreää oli lamppu, joten sillä mentiin.

Eikä minulta tietenkään löydy reikäpihtejä, joten tein reiät sen sijaan neulalla, hakaneulalla ja linkkuveitsen korkinavaajalla. Ja tässä vaiheessa olin jo leikannut lampusta pyöreän, joten kerrokset olivat irrallaan, mikä vaikeutti rei'ittämistä huomattavasti. Ei näin!


Lopputulos miellyttää kuitenkin silmiäni, joten huomatkaa minut ja hieno heijastimeni, espoolaiset yksityisautoilijat!

joulupallo vuoden myöhässä

28.11.2012
(Piti säästää tätä lähemmäksi joulua, mutta tällä viikolla alkaneet työt ovat vieneet kaiken energian, eikä käsitöihin tai kirjoittamiseen ole ollut iltaisin aikaa ja jaksamista. Ja onhan jouluun enää reilusti alle kuukausi!)


En ihan päässyt mukaan vuosi sitten vallinneeseen Arnen ja Carloksen neulotut joulupallot -maniaan, mutta tänä vuonna tullaan perässä. Katsotaan niitä nukkeja sitten vuoden päästä.

Kun ensimmäistä kertaa luin norjalaisesta pariskunnasta ja joulupalloista, ihmettelin, että eikö kukaan tosiaan ole ennen keksinyt neulottuja joulukoristepalloja. Ideahan on ihan loistava. No, eiväthän miehet tätä tosiaan keksineetkään, mutta onnistuivat kyllä tekemään palloista ja itsestään ilmiön. Kuka muka pystyy vastustamaan norjalaisia homoneulojia kuviovillapaitoineen ja pihalla nokkivine kanoineen? En minä ainakaan!


Pahempiakin joulupallohurahduksia (ja A&C-ihastuksia) lienee kyllä nähty, sillä oma joulupallovarantoni on ainakin toistaiseksi ainoastaan yhden pallon kokoinen. Eikä se yksikään enää ole todellisuudessa omissa nurkissani, vaan tein sen joulukalenterin yllätykseksi. Yhden tehtyäni ymmärrän kyllä hyvin niitä, jotka ovat tehneet näitä enemmänkin. Kuvioiden suunnittelu ja testailu on aika koukuttavaa. Sydämiä, eläimiä, erilaisia viivoja ja pieniä kuvioita - vaihtoehtoja on niin paljon!

Mutta minä tein siis vain tätä yhtä, kunnes siitä tuli erityinen. Tein ja purin ja tein ja purin kaikella kummitädin rakkaudella. Sisällään se pitää vanua ja pinnassaan sydämiä, kirjaimia ja raitoja. Ohje palloon (ilman kuvioita) löytyy esimerkiksi täältä. Omani on 56 silmukan pallo, koska 64 silmukalla, kolmosen puikoilla ja Anttilan Fleur-langalla pallosta tuli liian iso käyttööni (esteettisesti ja joulukalenterin luukkuun).

Muita Arneen ja Carlokseen ja joulupalloihin ihastuneita? Vai joko olet siirtynyt neulottuihin nukkeihin?

jou jou -tytön joulukalenteri

21.11.2012

Veljeni nimipäivä on 30.  marraskuuta. Joka vuosi hän sai lahjaksi joulukalenterin, tai -kalentereita. Siskoni nimipäivä on 19. marraskuuta, hänkin sai ainakin joskus joulukalenterin lahjaksi. Oma nimipäiväni on tammikuussa, joten minä sain joulukalenterin muuten vaan.

Tästä hienosta tarinasta päästäänkin siihen, että ehkä viisi vuotta sitten hankin siskolleni nimipäivälahjaksi jälleen joulukalenterin. Kalenteri oli itse täytettävää laatua, joten siskoni löysi huopapussukoista muistaakseni lähinnä karkkia. Seuraavana vuonna täytin kalenterin uudelleen. Jyväskylän-vuosiksi kalenteriperinne jäi, mutta tänä vuonna se tulee takaisin suurempana ja hienompana kuin koskaan, heh.

Tällä kertaa yritän välttää karkkiylläreitä kannustaakseni siskoani raskaudesta jääneiden kilojen karistamisessa. Toisaalta karkit ovat hänelle kuin, noh, karkit lapsille, joten kai niitäkin on löydyttävä.

 
 

Esittelen muutamia luukun täytteitä myöhemmin, mutta tämä vain tiedoksi siitä, mitä olen viime aikoina puuhaillut. (Töiden aloittamista edellyttävällä graduponnistelullakin on ehkä ollut osansa hiljaisuuteen.)

Oli mulla toinenkin ajatus, kaipaisin nimittäin vinkkejä yhdeksän vielä tyhjän luukun eli pussukan täyttämiseen. Kolmosluukkuun suunnittelin jotain Big Brother -aiheista, ikään kuin helpotuksena BB:n suurkuluttajasiskolleni (oikeasti!) kauden loppumista seuraavana aamuna. Ideoita? Tai ideoita muihin luukkuihin? Suurempi ja kultaisempi aattoluukkukin on vielä tyhjä.

virkatuista kaulajutuista

19.11.2012

Suhtautumiseni erilaisiin virkattuihin kaulajuttuihin on vaihdellut viktoriaanisten pantojen inhosta vähän ajan takaiseen kaulusyrittelyyn. Jokin niissä kuitenkin kiehtoo, sillä yleensä en käsityöhommissa enää palaa projektiin, jonka kerran olen haudannut epäonnistuneena.

Viikonloppuna näin kuitenkin Pinterestissä kuvan virkatusta kaulakorusta ja ihastuin siihen välittömästi. Kun vielä sunnuntai-iltanakin kuva komeili verkkokalvoillani, ei auttanut kuin tarttua koukkuun ja lankaan.


Kuten tavallista, yritin ja purin ja sovelsin ja yritin ja purin taas. Kerran tein sitten loppuun asti, ja lopputulos on nähtävissä yllä. Onhan se vähän kotikutoinen ja epäsymmetrinen, mutta luulen, että tämä pääsee kuitenkin ihan käyttöön. Eilen koru kesti jo peilistä tuijottelua ja ulkoilureissun takin ja huivin alla, todellisen potentiaalin mittaa kuitenkin kai vasta päivä tai pari ihmisten ilmoilla.

Jos joku on nähnyt kuvia (tai vielä parempaa, ohjeita) hienoille virkatuille kaulakoruille tai muille kaulajutuille, vinkit ovat erittäin tervetulleita.

harashoo

15.11.2012

Koska näiden korvisten teko ei varsinaisesti ohjeita vaadi, kerronkin reissusta, jonka aikana maatuskapallukat on hankittu. Alunperin ne olivat rintaneulassa rivissä, ehkä seitsemän helmeä kokojärjestyksessä.

•   •   •   •   •   •   •

Oli vuosi 2007, kun päätimme ystäväni kanssa lähteä syyskuussa lomalle Pietariin ennen kuin ystäväni palaisi opiskelupaikkakunnalleen Brightoniin. Olimme 20-vuotiaita ja matkustimme itänaapuriin junalla.

Ennen reissua opettelimme aina iltaisin venäjänkielisiä ilmauksia. Joku sanoi meille, että tärkein sana on harashoo, sen voi sanoa mihin vain. Opettelimme kuitenkin myös esimerkiksi numerot 1-10, paikan päällä huomasimme hintojen pyörivän kymmenissä ja sadoissa.

Hotellissamme emme kuitenkaan päässeet ihastuttamaan venäjäntaidoillamme, sillä henkilökunta päätteli kahden tummatukkaisen tytön olevan espanjalaisia, joten kommunikoimme tietenkin espanjaksi. Hotelli oli muutenkin mielenkiintoinen. Ystäväni ollessa kerran suihkussa kuului valtava räsähdys ja kylppärin katosta tippui hyvä määrä sementtiä.

Eremitaasin edessä oli vessabussi. Söimme paljon kakkua.

Yhtenä iltana juttelimme rokkibaarin saksalaislähtöisen baarimikon kanssa pitkään unelmista (hän halusi ohjata elokuvia, science fiction with a beautiful end) ja joimme ilmaisia skumppadrinkkejä. Kotimatkalla pelkäsimme raiskaajia ja juoksimme koko matkan hotellille.

Matkustimme metrolinjan toiseksi viimeiselle pysäkille ja näimme torilla vuohen, jonka sarvea koristi vaaleanpunainen hiusdonitsi.

•   •   •   •   •   •   •

Niin ja sitten ne korvikset. Rintakorua ei oikein tullut käytettyä, joten valitsin kaksi mahdollisimman samankokoista maatuskahelmeä ja kiinnitin ne korvakoukkuihin.

solmiopaketti

11.11.2012

Kunnon tyttären tavoin tulin viikonlopuksi vanhempieni luoksi, onhan tänään isänpäivä. Täällä on lunta, hyvää ruokaa ja televisio, josta lauantaipäivänä tulee mieletön määrä kakkuohjelmia. Viikonlopun aktiviteettejani ovat Angry Birdsin pelaaminen, lehtien lukeminen, syöminen, pelaaminen, leipominen ja kakkuohjelmien katsominen. Ei hullumpaa.

Tulin oikeastaan vain esittelemään isänpäiväpaketin, jonka esikuva on roikkunut Pinterestini To do -seinällä jo vaikka kuinka kauan. Alkuperäisessä ohjeessa tehdään lahjakassi, mutta minulta ei löytynyt tarpeeksi isoa kartonkia tarkoitukseen. Onneksi isän lahja on (superyllätys!) kirja (kirjamyyjän mukaan "mukava runollinen teos kilpapyöräilystä", minusta "isän ainoa toive"), joten soveltaminen onnistui helposti. Ajattelin vielä kirjoittaa onnittelut kravattiin ikään kuin solmioneulaksi.

Hyvää isänpäivää ja sunnuntaita kaikille!

pitkä kirjoitus ja lopulta kysymys

9.11.2012
Syksy kylmeni ihan järjettömän äkkiä, ja yksi päivä heräsin suureen (muka)tarpeeseen saada uusi neule lämmittämään viileitä päiviä suuressa kirjastossa ja pimeitä iltoja kynttilänvalossa sateen hakatessa ikkunaan. Todellisuudessa syksyni ei ole ehkä ihan näin romanttinen, ja tarvekin on lähempänä halua. Mistä päästäänkin siihen, että onko tässä mitään järkeä, sillä minulla ei ihan oikeasti olisi nyt ylimääräistä rahaa, eikä varsinkaan tietoa siitä, milloin sitä rahaa taas on. Ja puulautalattiaisen yksiön vuokra Helsingin kantakaupungissa on ihan humoristisen suuri.

En ole ikinä neulonut paitaa (tai muutakaan suurta vaatetta), sillä kaupoista niitä saa niin halvalla. Muutamalla kympillä saa ihan villaakin, halvemmat ovat kai akryylia. Kirppariltakin voi tehdä löytöjä, mutta se on vähän tuurista ja ahkeruudesta kiinni.

Sitten on se toinen vaihtoehto eli itse tekeminen. Malli olisi ilmainen, mutta langoista maksaisin ehkä saman verran kuin kaupan valmiista paidasta. Käyttäisin neulomiseen tunteja, jotka voisin muuten naputtaa gradua tai vaikka lenkkeillä.

Ja sitten taas mutta. Siinä kaupan neuleessa on lappu, jossa lukee esimerkiksi Made in Indonesia, Made in Turkey, Made in BangladeshMade by lapsi, made by alipalkattu ompelija, made by 18-tuntia tehtaalla yhteen menoon ollut työntekijä. Itse tekemällä olisin antamatta tukeni lapsityövoimalle tai suurten yritysten vallalle.

Tällainen laskeskelu on sinänsä tyhmää, että en tietenkään tee käsitöitä säästääkseni rahaa tai siksi, että uskon niiden pelastavan maailman tai antavan kehitysmaiden lapsille mahdollisuuden oppia lukemaan. Ja jos uskoisinkin, voisin vaikka ostaa jonkun luotettavan lähituottajan tekemiä töitä, ei itse tekeminen ole ainoa keino tukea käsityöläisyyttä. Välillä ostan rihkamakoruja, ketjukorujen vaatteita ja edullisinta lankaa miettimättä sen alkuperää. Jos minulle sanottaisiin, että on luonnolle ja ihmiskunnalle parempi, että olen tekemättä käsitöitä, tekisin ehkä silti.

Neulon, virkkaan, liimaan ja leikkaan, koska tulen siitä hyvälle tuulelle. Käsitöiden avulla rentoudun ja nollaan. Saan onnistumisen tunteita tajutessani monimutkaisen pitsiohjeen, keksittyäni kauniin tavan piilottaa langanpäät korun sisään tai nähdessäni tekemäni töppöset pienen ihmisen potkivissa jaloissa. Miten fiilikset hinnoitellaan?

Pari päivää sitten tein kuitenkin sen virheen, että aloin miettiä, kuinka paljon rahaa olen laittanut kodistani nyt löytyviin käsityötarpeisiin. Haluaisin tosi kovasti lähteä juhlimaan Lontoossa asuvan ystäväni synttäreitä, mutta ei ole rahaa. Vuosien varrella olen kuitenkin käyttänyt varmaan ainakin halpalentoyhtiön lentolippujen verran lankoja, kankaita ja helmiä. Jos olisin jättänyt ne ostamatta, olisiko minulla nyt varaa lähteä juhlimaan ystävääni? Ovatko käsityötarpeet olleet sen arvoisia? Tiedän, että tällaisessa ajattelussa ei ole mitään järkeä, koska tuloksena on lähinnä pahaa mieltä ja ahdistusta. Mutta silti.

Takaisin villapaitaan, jonka suhteen vaihtoehtoni ovat ostaa, tehdä tai unohtaa. Juuri nyt taidan kallistua viimeiseen.

Ajatuksia?

synttärisukat

7.11.2012

Isoäitini ovat kyllä olleet kummatkin hyvin kutovaista sorttia, mutta jostain syystä villasukkavarantoni ovat silti kovin puutteelliset. Käytännössä omistan vain muutaman parin liian isoja sukkia ja yhdet sopivat. Ja niihin sopiviinkin tuli päälle iso reikä, jonka parsin liian tummalla langalla ja jotka sen ansiosta eivät ole enää kovin edustuskelpoiset.

Kun nyt kerran olen huomannut olevani taidokas villasukkien neuloja, päätin puuttua villasukkavajeeseeni itse. Kaipasin lähinnä talvinilkkureihin sopivia matalia ja yksivärisiä sukkia, joissa ei ole liikoja krumeluureja (sellaisethan minulta sujuisivat käden käänteessä ja silmää räpäyttämällä). Ihan perussukat ovat kuitenkin tylsät, joten päädyin Novitan pintaneulesukkiin. Toisin sanoen ihan perussukkiin muutamalla nurjalla silmukalla.


Sukat syntyivät parissa illassa, joista yhtenä olin lapsenhoitokeikalla kummityttöni luona. Siellä sain huomata, että lankakerien lisäksi kissat ovat äärimmäisen kiinnostuneita myös liikkuvista sukkapuikoista. Lievästi kissapelkoisena (ne kynnet!) koin jännittäviä hetkiä, kun sukkia neuloessani hoitopaikan kissa kehitteli riehakasta leikkiä puikkojeni kanssa.

Mulla ja Barack Obamalla oli eilen hyvä päivä, koska täytin eilen 26 vuotta (Obamalla ehkä jostain muustakin syystä). Sovitaan siis vaikka, että nämä sukat olivat synttärilahja itselleni. Kiitos!

P.S. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

silloin kun osasin

4.11.2012
(Mun tekis mieli otsikoida jokainen helmiin liittyvä teksti tyyliin "helmihommia", "helmiä koruja", "helmiä helmikoruja". Oon niin nokkela.)


Vanhojen kaivelu jatkuu. Ihan kirjaimellisesti, sillä kaivelin tuossa yksi päivä korukoppaani ja löysin sieltä korvakoruparin, jonka olen tehnyt joskus vuosia sitten. Tarkasta ajasta en osaa sanoa, mutta se sijoittuu johonkin vuosiin 2008-2009, koska visualisoin itseni tekemässä näitä tuolloisessa asunnossani.

Olen joskus ilmeisesti ollut myös nykyistä fiksumpi, sillä nämähän ovat tavallaan juuri sellaiset helmimattokorvikset, joita en muka osaa enää tehdä. Ehkä kuviollisuus tuo mukaan jotenkin liikaa haastetta, en tajua.


Nämä on siis tehty pujottelemalla helmiä lankaan ja sitten seuraavalla kierroksella kaavalla uusi helmi - edellisen kerroksen helmestä läpi - uusi helmi jne. Tai ei nää ehkä ookaan tehty niin, mutta miten sitten? Jotain outoa epämuodostelmaakin tuolla on, oletettavasti tarkoituksetonta.

huolettoman ajan huivi

3.11.2012

Välillä vähän vanhempi työ, todellisuudessa kun olen viime päivinä virkkauksen sijaan viihdyttänyt pääkaupungissa vieraillutta ystävääni (eli tarjonnut netin ja koukuttanut Made in Chelseaan) ja tuskastellut gradua ja työnhakua.

Tämän huivin tein silloin, kun olin vielä nuori ja huoleton ja Jyväskylän talvi meinasi yllättää etelän tytön. Toisin sanoen siis syystalvella 2010.

Liittyy huivi tosin tähänkin päivään, sillä viimeksi tänään se lämmitti ihanasti Helsingin tuulessa matkalla näkemään taas yhtä ystävääni kahvin ja stressinpurun merkeissä.


Ohje on Novitan ja käyttämäni lanka on muistaakseni ohjeenmukaisesti Nallea. Kuten kai moni muukin, minäkin inhoan palojen yhdistelyä ja siihen liittyvää päättelyä, minkä takia tässä työssä käytetty virkatessa yhdistäminen oli ihan mahtava juttu. Sen verran kuitenkin poikkesin ohjeesta (ylläri!), että huivini on mallia pidempi ja kapeampi. Neljä puolikasta ja 24 kokonaista palaa on minun huivissani aseteltu alla olevan kuvan mukaisesti (tein tätä piirrosta varmaan 20 minuuttia, toivottavasti olette vaikuttuneita, heh). Tällä asettelulla huivi on sellainen kevyesti kaksi kertaa ympäri kietaistava. Ideaalipituinen siis.

Sopivan pituista viikonloppua!

eläinpeitto - viimeisiä viedään

30.10.2012

Niin joo, mullahan oli tää eläinpeittohomma kesken. Mites tätä taas tehtiinkään?

Pikkusen aikaa on tosiaan vierähtänyt siitä, kun viimeksi kaivoin peiton palaset sieltä pahaisen keittiön kaapin päällä olevasta laatikosta. Nyt kuitenkin tartuin itseäni niskasta ja virkkuukoukkua varresta ja viimeistelin loputkin eläinpalat. Kuvissa vilahtaa myös viltin reunusta, mutta lanka loppui kesken, joten valmiin työn esittely seuraa perässä. (Tällä hetkellä olen tosin langan- ja kaiken muunkin aivan välttämättömän ostolakossa, joten voi vierähtää hetki.)

Keltaisen pupun ja pinkin norsun hienoon seuraan pääsivät muun muassa oranssi kala ja keltainen kirahvi. Toisin sanoen, tässä viimeiset seitsemän palaa. (Yhteensä paloja on siis 16, aiemmat löytyvät täältä, täältä ja täältä.)


Söpö lammas, jonka esikuva on täällä, muistuttaa kovasti lammaspehmolelua, jonka sain lapsena lahjaksi. Silläkin oli pinkki pää ja jalat ja pörröinen olemus.


Paloja yhdistellessä en yhtään miettinyt, että mitkä eläimet tulevat vierekkäin. Kävikin sitten niin, että iloinen harmaa valas ja harmaa delfiini muodostavat vesieläinkulman oranssin kalan kanssa.


Nalle, jonka koristeet tein vahingossa nurjalle puolelle enkä enää jaksanut korjata, ja vesieläinkulman eksoottinen kala.



Huh, sanon minä ja haaveilen jo seuraavasta isommasta työstä.

vaalipäivä ja muita ihania (pipo)asioita

28.10.2012


Hyvää vaalipäivää!

Kaksissa edellisissä vaaleissa (eli kolmena kertana) en ole päässyt äänestämään vaalipäivänä, joten tässä on kyllä melkoista juhlan tuntua. Pesin oikein hiukset ja kaikkea. Kohta lähden lähikoululle naapuruston mummojen sekaan raapustamaan numeroa äänestyslappuun ja sitten vaalikahveille. Tai kaakaolle, josta aloin haaveilemaan välittömästi ensilumen sadettua. Illalla sitten jonkinlaista vaalivalvojaista, tai ainakin muutaman ehdokastutun tulosten ja lapsuuden kotipaikkakuntani poliittisen tilanteen tarkistaminen.

Päivän mahtavuuden kruunaa pikkupakkasessa lämmittävä Muita ihania -blogin syyspipo, joka on kyllä ihanin pipo aikoihin!


Lankavaihtoehtoja ei varastoistani löytynyt varsinaisesti ylenmääräisesti, mutta harmaan ja oranssin yhdistelmä toimii mielestäni mainiosti. Silmukkamäärääkään en joutunut muokkaamaan, vaikka teinkin pipon nelosen puikoilla ja tuntemattomalla langalla. Tupsun kanssa sen sijaan kohtasin haasteita, kun edellisestä tupsuaskartelusta oli sen verran aikaa, että ensimmäisestä versiosta tuli aivan liian iso ja tiivis. Edes lankojen lyhentäminen ei auttanut, mutta onneksi toinen yritys onnistui paremmin. Valtava kiitos ohjeesta, Muita ihania -Tiina!

villasukkalahja

26.10.2012

Esittelin aikaisemmin irtokauluksen, jonka olin ajatellut antaa ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Jo tuolloin kuitenkin epäilytti, ja kun sitten sain mielestäni paremman idean, päädyin toisenlaiseen lahjaan.

Let me introduce you, synttärilahja vol. 2!

Tat-ta-daa! Villasukat! Ensimmäiset tekemäni aikuisten villasukat koskaan! (Oli pakko kirjoittaa tuo fakta korttiinkin, ainakin saan anteeksi kaikki mahdolliset virheet.) Vähän aikaa sittenhän tein kummitytölleni minikokoiset villatennarit osana ristiäislahjaa, nyt siis samanlaiset aikuiskoossa. Olen itse todella ylpeä lopputuloksesta, tuli ihan hirmu hienot. Saattaakin olla, että näitä löytyy myös joulupaketeista tänä vuonna.

(Myöhemmin luin tosin jostain, että sukat pitäisi vielä höyryttää ennen käyttöönottoa. Tai siis kaikki neuletyöt kai pitäisi, mutta jotenkin se nyt jäi. Olen silti ylpeä, ja nytpä ainakin tiedän.)


Tein sukat Novitan Nalle-langasta vyötteen sisäpuolelta löytyneen ohjeen mukaan. Ainoastaan varressa sovelsin, jotta lopputulos näyttää enemmän tossumaiselta. Valkoiseen lankaan vaihdoin kerros ennen kärkikavennusten aloittamista. Kengännauhat letitin puuvillalangasta seitsemällä säikeellä, niiden solmeilu olikin koko homman hitain ja tylsin vaihe.


Korttiin käytin täältä tuttua kirjontatekniikkaa. Ötökkään liittyy tarina, ihan muuten vaan en 26-vuotiaan naisen korttia ehkä sellaisella koristelisi. Nyt tuo koppakuoriainen edustaa yhteisiä muistoja ja hetkestä nauttimista, kaikkea sellaista ihanaa ystävyyshömppää.

Paljon onnea, S, vaikkakin vähän myöhässä!

langasta lampunvarjostin

24.10.2012

Vähän aikaa sitten uutisoitiin yrityksestä, joka on keksinyt alkaa myymään Ikean huonekaluihin sopivia päällysteitä, joilla koko kansan huonekaluista saa edes hieman persoonallisemman näköisiä. MyKea ei ole yksin markkinoilla, sillä internetin ihmemaasta löytyy monenlaista yrittäjää Ikea-huonekalujen tuunauksen saralta. Ainakin Bemz ja SaveMySofa myyvät Ikean sohviin ja tuoleihin uusia kangaspäällisiä, ja Prettypegsin tuotteilla voi laittaa sohvien ja sänkyjen jalat vaihtoon. Saksasta löytyy parikin yritystä, jotka tarjoavat pelastuksen kloonattuihin Ikea-koteihin kyllästyneille.

Todellinen aarreaitta Ikea-huonekalujen omistajille (ja niihin kyllästyneille) on Ikea Hackers -blogi. Blogissa esitellään erilaisia tuunauksia, joita ihmiset ovat Ikea-huonekaluilleen tai niiden avulla tehneet. Tuunaukset vaihtelevat huonekalujen päällystämisestä anopinkieli-kasveille täytetyn sängynpäällisen rakentamiseen ja raastinlampusta lasten piirustusten ripustamiseen. Luulen, että blogista löytyy mitä vain, jos vaan jaksaa selailla.

Oma ensimmäinen Ikea-tuunaukseni on hyvin yksinkertainen ja valmistuu nopeimmilta alle tunnissa. Sain ajatuksen, kun etsiskelin ohjetta ja ideaa virkatun lampunpäällisen tekemiseksi (pimmelin outous on alkanut vähän kyllästyttämään, tekoauringoksikin tuo on tässä synkkyydessä liian väritön) ja törmäsin tähän ohjeeseen. Langalla päällystetty lampunvarjostin näytti sen verran kotoisalta ja kauniilta, että päätin itsekin kokeilla sellaista synkeän ruskeaa Ikea-lampunvarjostintani päällystämään.


Ensin meinasin jotain jännempää virkkaustekniikkaa, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan vähän isomman koukun (todellisuudessa en omista koukkua väliltä 4-8), jolloin kiinteillä silmukoilla virkattu pinta on sopivan löysä ja elävä. Ruskea varjostin näkyy alta vähän tyhmästi, valkoinen olisi mielestäni raikkaampi, mutta ei se mitään, näillä mennään. Valon kirkkauteen paksu lanka vaikuttaa jonkin verran, joten esimerkiksi työvalon päällystykseen en tätä välttämättä suosittele.

pöllöpää

21.10.2012

Minulla ja siskollani on aika erilaiset maut. Siskoni mielestä värikkäät tennarit ovat kenkien ykkösiä, minä valitsen mieluummin klassiset nilkkurit. Siskoni pukeutuu trikootunikoihin ja legginseihin, itse pidän maksihameista ja löysistä paidoista. Ja niin edelleen.

Tyyliemme ja makujemme erilaisuudella ei ole hitusen väliä, mutta nyt olen huomannut muutaman kerran miettiväni, miten itse pukisin siskoni pienen tytön, joka tunnetaan täällä myös kummityttönäni. Jos hän olisi minun, pukisin vauvalle paljon värejä. Laittaisin tytön päälle samaan aikaan pallopaidan ja raitahousut. Ilmojen kylmetessä vetäisin jalkaan vielä salmiakkikuvioiset villasukat. Ja villapaitoja, oi villapaitoja minä hänelle pukisin.

Lapsen vanhemmatkin pukevat vauvan kivasti, mutta en silti oikein tiedä, mistä he lapsellaan pitävät. Luultavasti sillä ei ole heille edes väliä, ja hyvä niin. Eihän lapsi ole mikään asustenukke. Mutta kuten aiemmin kävi ilmi, näin lapsettomana on helppo ajatella, että oma pieni olisi kiva pukea kauniisti. Niin että eri lähteistä tulevien nesteiden siivoamisen välissä voisi ihastella, että "onpa tuo söpö tuossa paidassa" (ihan kuin siihen mitään paitaa tarvittaisiin). Tai huivi kaulassa. Tai sukat jalassa. Tai pöllöpipo päässä?

Pöllöpipo siksi, että olen tehnyt sellaisen. Kolmesta syystä se kuitenkin koristaa tällä hetkellä peiliäni kummityttöni pään lämmittämisen sijaan. 1) Minä en sitten ole mikään hemmotteleva täti, jolta saa koko ajan lahjoja. 2) En ole ihan varma oikeasta koosta, joten pidän itselläni mahdollisuuden purkaa pipo ja tehdä suurempi tai pienempi. 3) En tiedä, haluavatko kummityttöni vanhemmat pukea lapsensa pöllöpipoon.


Pöllöpipon ohje on täältä. Langat ovat DROPS Parisia ja koukku nelonen.

Kuinka rohkeita te olette tekemään muille vähän erikoisempia käsitöitä? Olenko ainoa lälläri?